Toinen päivä Nouakchottissa

7.-8.5.2014

Seuraavana aamuna lähdin varhain liikenteeseen. Katselin kartasta, että Senegalin suurlähetystön pitäisi olla kävellen saavutettavissa. Olin ajatellut säätää Senegalin viisumin passiini jo Nouakchottissa. Lähetystö ei ollut lopulta siellä päinkään, mutta liudan muiden eksoottisten maiden edustustoja kyllä löysin. Suomella ei ole Mauritaniassa ymmärrettävästi minkäänlaista edustusta, mutta minkä vuoksi San Marinolla on konsulaatti Nouakchottissa! Samoin Nouakchottin olympiastadion (Stade Olympique) sattui reitilleni. Mielestäni on outoa, että Mauritaniassa on olympiastadion, vaikka maa ei ole koskaan isännöinyt olympialaisia. Viime ajat kahden hengen joukkueella olympialaisiin osallistunut maa ei ole koskaan voittanut olympiamitaliakaan.

IMG_9745 nkc18

Senegalin suurlähetystö ei enää sijaitse nimikkokatunsa, Rue de l’Ambassade du Sénégalin, varrella. Katulamppujen aurinkopaneeleista päätellen katujen valaisu taidetaan hoitaa aurinkoenergialla.

nkc2

Olympiastadionilla pelaa muun muassa Mauritanian jalkapallomaajoukkue.

Pian olympiastadionin jälkeen tapahtui jotain hyvin outoa. Minulla ei ollut vieläkään mitään käsitystä Senegalin lähetystön sijainnista, joten päätin kysyä tietä vastaantulijalta. Hän tiesikin suurlähetystön sijainnin. Esittäydyimme ja hän kertoi olevansa nimeltään Cheikh ja kuuluvansa fulbejen kansaan eli hän ei kuulu Mauritanian valtaväestöön, arabitaustaisiin maureihin. Cheikh on hänen virallinen passissa oleva nimensä, mutta ystävien ja suvun keskuudessa hänet tunnetaan nimellä, jota en tässä paljasta. Fjällrävenin takkiin pukeutunut Cheikh kysyi tietysti, mistä olen kotoisin. Oletin Finlanden olevan jälleen tuikituntematon. Olin väärässä:

– Finlande? Suomi Finlande?
– Oui!
– Moi, moi! Mita kuuluu?

Mauritaniassa ei taatusti ole ainuttakaan toista paikallista, joka osaisi edes hieman suomea. Cheikhin suomen taustalla on Nouakchottissa asuva ja työskentelevä ystävä, suomalaismies, jolle soitimme välittömästi. Ystävä oli valitettavasti juuri Suomessa käymässä, joten emme tavanneet. Ystävä kertoi tavanneensa viiden vuoden Mauritaniassa asumisen aikana vain pari suomalaista. Puhelun jälkeen kävimme yhdessä Senegalin suurlähetystössä (sijaitsee nykyisin Avenue Moktar Ould Daddah -kadulla Tevragh-Zeinan kaupunginosassa Nouakchottin luoteisosassa), jossa sain passiini Senegalin viisumin.

Cheikh ilmoitti jo ennen kuin pääsimme suurlähetystöönkään, että menisimme sen jälkeen Basran kaupunginosaan Nouakchottin lounaisosaan, jossa hänen serkkunsa perheineen asuisi. Sinne matkustimme taksilla. Serkun perheen kotona kului useampi tunti. Ei Cheikh tokikaan mitään sujuvaa suomea puhu, vaan ennemminkin joitain sanoja ja lyhyitä lauseita. Hänellä on kova halu oppia kieliä, minkä tämän suomalainen ystävänsäkin vahvisti. Sujuvan suomen kielen hän kuulemma oppisi kahdessa kuukaudessa, jos vain pääsisi Suomeen. Äidinkielenään Cheikh puhuu fulania eli pulaaria, lisäksi hän on opetellut Mauritanian virallisen kielen hassaniyan ja osaa aika hyvin ranskaakin. Cheikh keitteli päivän aikana minttuteetä, televisiosta tuli intialaista ohjelmaa ja jonkin ajan kuluttua perhe kokoontui yhteen ruokailemaan. Ruokana oli iso vadillinen riisiä ja kalaa. Riisi-kala on muuten maaru liddi fulanin kielellä. Muutenkin fulanin aiemmin kovin olematon sanavarastoni karttui. Kiitos on ajaraama (lausutaan adzarama), vene on laana, hevonen on putsu, yö on hiiri… Mitä kuuluu on mbaddaa, johon vastataan selli eli hyvää kuuluu. Enkä todellakaan tiedä, miten nuo oikeasti kirjoitetaan.

IMG_9754 nkc5

Näkymä basralaiselta kattoterassilta. Mahtaako Irakin Basrassa näyttää samalta.

Välillä jalkauduimme Basran kaduille. Kamera käskettiin ottaa mukaan. Piipahdimme myös Cheikhin ystävien asunnolla jonkin matkan päässä. Kaupunginosa poikkeaa aika tavalla kaupungin keskustasta ja Cheikh totesikin hymyillen Basran olevan ghetto! Täällä kaikki kadut ovat hiekkaa, kulkuvälineet ovat suureksi osaksi hevosia ja aaseja eikä jätehuolto toimi nähtävästi kovin hyvin. Lisäksi väestö koostuu enimmäkseen mustista afrikkalaisista, kuten juuri fulbeista, eikä niinkään maureista.

nkc3

Basran kaupunginosan kaduilta.

Iltapäivällä Cheikhin serkkukin saapui kotiinsa. Hän opiskelee englanninopettajaksi ja puhuukin kieltä kuin aito amerikkalainen. Hän haaveili Yhdysvalloista, vaikka yksi viisumihakemus olikin jo hylätty. Serkun liityttyä seuraamme, keskustelu ajautui taas kieliin. Keskustelimme, miten ruotsi, norja ja tanska ovat hyvin samankaltaisia keskenään, kun taas suomi on täysin erilainen. Minulle selvisi, että fulanissa on pari yhteistä sanaa suomen kanssa. Yö on hiiri ja yksittäinen fulbe on pullo. Saksan kieli taas oli kuulemma käsittämättömän vaikeaa. Sain jo toisen kerran matkan aikana retostella saksantaidoillani!

nkc4

Vielä yksi kuva Basran kaduilta. En välttämättä yksinäni olisi tänne päätynyt.

Olin jo aikaisemmin päivällä ilmoittanut haluavani vierailla Nouakchottin kalasatamassa, Port de Pêchessä. Se sijaitsee noin viiden kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja on ehkäpä Nouakchottin mielenkiintoisin nähtävyys. Ajelimme Cheikhin kanssa satamaan taksilla. Satamassa oli täysi kuhina päällä, sillä sadat kalastusveneet olivat jo suurimmaksi osaksi saapuneet mereltä saaliiden kanssa. Nyt saaliita myytiin eteenpäin, perattiin, lastattiin lava-autojen lavoille, valmisteltiin kuivattavaksi, paistettiin. Kalastajat ja muut rannalla töissä olevat ovat sataprosenttisesti mustia afrikkalaisia eli pääasiassa fulbeja ja wolofeja. Monet rajan takaa Senegalista tulleita. Maurit eivät kalasta, eivätkä pahemmin kalaa syökään. Miten voisivatkaan Saharassa!

nkc7

Kalastajia saapumassa rantaan saaliineen.

IMG_9783 nkc6

Päivä merellä on ohi ja vene vedetään rantaan.

IMG_9802 nkc8

Sadoittain kauniisti koristeltuja kalastusveneitä Port de Pêchen rannalla.

nkc9

Matkalla eurooppalaisten lautasille?

Port de Pêchessä hyppäsimme Cheikhin kanssa taksiin, jonka kyydissä pääsimme takaisin Nouakchottin keskustaan. Nouakchottin julkinen liikenne hoidetaan kokonaan takseilla, jotka ottavat niin paljon ihmisiä kyytiin kuin vain mahtuu. Kyytiin pääsee kättä heilauttamalla ja ilmoittamalla määränpäänsä. Tai siis, jos muut matkustajat ovat menossa suunnilleen samaan suuntaan, ottaa taksi kyytiin. Välillä sattaa joutua kysymään kymmenestäkin taksista ennen kuin oikeaan suuntaan menevä löytyy. Matka maksaa yleensä joko 100 (0,25 €) tai 200 ouguijaa riippumatta siitä, onko auto täynnä vai ei. Systeemiä on aluksi vaikea käsittää, mutta kun siihen pääsee sisään, on kulkeminen paikasta toiseen helppoa.

IMG_9784 nkc10

Lähempi kuva kalastusveneiden koristuksista.

Saavuimme Atlantin rannasta Nouakchottin ydinkeskustaan, Avenue Abdel Nasserin ja Avenue Kennedyn risteykseen, joka tunnetaan nimellä Carrefour BMD. Risteyksen takana sijaitsee Marché Capitale -niminen suuri markkina-alue. Myytävää on katutason lisäksi parissa kaksikerroksisessa rakennuksessa. Myynnissä on kaikkea mahdollista. Kenkiä, vaatteita, käytettyjä Nokian matkapuhelimia, hajuvesiä, elintarvikkeita, huiveja, matkamuistoavaimenperiä, koruja…

IMG_9811 nkc11

Nouakchottin keskustan Marché Capitale. Oikealla olevassa rakennuksessa on liikkeitä kahdessa kerroksessa. Toinen vastaava “kauppakeskus” löytyy takaa ja rakennukset ovat toisiinsa yhteydessä silloilla.

IMG_9813 nkc12

Marché Capitale “kauppakeskuksen” toisesta kerroksesta nähtynä.

Kierreltyämme tovin Marché Capitalella, lähdimme Cheikhin kanssa kohti majapaikkaani Auberge Menataa. Matkan varrelle osui vielä Avenue Kennedyn varressa sijaitseva tunisialaisomisteinen Café Tunisie. Terassi oli täynnä pohjoisafrikkalaisia ja espanjalaisia liikemiehiä, joten tietenkin istahdimme itsekin sinne. Sisällä oli väkeä seuraamassa jalkapallo-ottelua. Ikkunan takana ottelua seurasi ryhmä pikkupoikia.

IMG_9820 nkc13

Avenue Kennedy -katu Marché Capitalelta nähtynä auringonlaskun aikoihin. Autojen paljoudesta johtuen liikenne kadulla soljuu hieman heikosti.

Uusi aamu lähti hyvin käyntiin rullakebabilla Auberge Menatan lähistöllä sijaitsevassa ravintolassa. Cheikhkin oli jo jalkeilla ja soitteli tulevansa majatalolleni. Kävimme yhdessä hieman eilistä Marché Capitalea pienemmällä markkina-alueella, jonka nimeä en muista, mutta se sijaitsee Suurmoskeijan liepeillä. Ehdimme vielä vierailla Ranskan suurlähetystön yhteydessä toimivassa ranskalaisessa instituutissa (Institut français), jossa on muun muassa kirjasto, ravintola-baari ja taidenäyttelyitä. Nyt näyttelytilassa oli paikallisen fulbekansaan kuuluvan taidemaalarin, Oumar Ballin, näyttely, minkä vuoksi instituuttiin menimmekin. Kauniita teoksia, kelpuuttaisin minkä tahansa maalauksen seinälleni.

IMG_9823 nkc14

Mauritanian pääkaupungin ydinkeskustaa.

Sitten tuli aika siirtyä lentoasemalle ja kohti uutta kaupunkia, Nouadhibouta.

2 vastausta artikkeliin ”Toinen päivä Nouakchottissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *