Alfaman kaduilta São Jorgen linnoitukseen

21.-22.12.2014

Aamulla nakkasimme huoneen avaimen Porton majapaikkamme vastaanottoon ja kävelimme kulman takana olleelle linja-autoasemalle. Oli palattava Lissaboniin, koska illalla odotti paluulento Helsinkiin. Linja-autoyhtiö Rede Expressos liikennöi suunnilleen tunnin välein Portosta Lissaboniin ja hinta tälle välille oli 20 euroa. Nyt linja-auto oli hädin tuskin puoliksi täynnä, joten matkustus sujui miellyttävissä merkeissä oikeasti toimivalla wifillä surffatessa. Maisemat Porton ja Lissabonin välillä eivät ole mitenkään erityiset: kumpuilevaa maastoa, viinitarhoja, kaupunkeja ja pikkukyliä siellä täällä. Matkan puolivälin jälkeen bussi otti ja jätti matkaajia Fátimassa. Ainoa pysähdys muuten. Jos Varanasi on hinduille pyhä ja Touba senegalilaisille, niin Fátima puolestaan on katolilaisille tärkeä pyhiinvaelluskohde. Nyt kaupungista kyytiin tuli kuitenkin intialaisia, joita on paljon Portugalissa. Pitävät muun muassa kaikkia Lissabonin ja Porton matkamuistomyymälöitä.

Koko matka ajettiin hyväkuntoista moottoritietä ja perille Lissaboniin bussi selviytyi kolmen ja puolen tunnin matkanteon jälkeen kello 13. Rede Expressos käyttää Lissabonissa Sete Rios -terminaalia, josta pääsee kaikkialle kaupunkiin kätevästi metrolla. Metroaseman nimi on Jardim Zoológico. Veimme metrolla matkatavarat säilöön Santa Apolónian rautatieasemalle, koska olimme aikeissa tutkia rautatieaseman nurkalta alkavaa Alfaman kaupunginosaa. Bussiterminaalista säilytysmahdollisuutta on turha etsiä.

IMG_2855 lis28

Katunäkymä Alfamasta Rua Jardim do Tabacon ja Rua Museu da Artilharian risteyksestä. Keskellä pieni ortodoksinen kirkko.

lis21

Yksi kaupungin vanhoista raitiovaunuista Alfaman Calçada de São Vicente -kadulla.

Tejojoen rannassa sijaitseva Santa Apolónian rautatieasema on nähtävyys itsessään. Hieno vanha rakennus! Hienoa oli myös löytää kolmen euron dönerkebab aivan nurkalta. Onneksi turkkilaiset ovat levittäytyneet myös Portugaliin, että matkamies saa täältäkin halpaa ja hyvää evästä. Santa Apolónian aseman tuntumasta, tai oikeammin kebabkioskin nurkilta, lähdimme kiipeämään ylöspäin Alfaman kaupunginosan kaduille.

Alfama on vanhinta Lissabonia, eikä se vaurioitunut pahoin edes vuoden 1755 maanjäristyksessä ja tsunamissa. Sen vuoksi Alfama sokkeloisine katuineen tuntuu välillä jopa medinalta. Eikä ihme, sillä Pohjois-Afrikasta tulleiden islaminuskoisten maurien aikana Alfama oli sama asia kuin koko Lissabon ja vasta myöhemmin kaupunki laajeni muuallekin. Myös kaupunginosan nimi tulee arabian kielen kylpylää tarkoittavasta sanasta al-hamma.

lis22

Nämä päällystää talonsa kaakeleilla.

Aluksi kävelimme kohti itää ja löysimme Panteão Nacionalin. Tosin löytäminen on helppoa, kun korkealla seisova valtava rakennus näkyy kauas. Rakennukseen on haudattu Portugalin kansallissankareita, kuten entisiä presidenttejä. Alun perin rakennus on kai toiminut kirkkona, mutta sitä se ei ole siis enää vuosikymmeniin ollut. Satoja vuosia vanhalta Panteão Nacionalilta on lyhyt matka satoja vuosia vanhalle São Vicente de Foran luostarille ja siitä eteenpäin kun jatkaa, saattaa päätyä satoja vuosia vanhan São Jorgen linnoituksen (Castelo de São Jorge) muurin juurelle. Linnoitus ei valitettavasti ole Unescon listoilla! Selvästi esimerkiksi läntisiä alueitaan korkeammalle rakennettu São Jorgen linnoitus näkyy kauas, kuten nyt vaikkapa, kun katsoo Praça da Figueira -aukiolla ylöspäin.

lis20

Panteão Nacional.

IMG_2889 lis26

Näkymiä São Jorgen linnoituksen juurelta ainakin Graçan kaupunginosaan.

Reittejä linnoituksen ainoalle sisäänkäynnille on monia, ja kun sinne pääsee, hyökkää senegalilaisarmeija kimppuun. Jo keväällä hyvinkin tutuksi tulleeseen tapaan eräskin Abdullah asetti minun ja kaverini ranteisiin väkisin rihkamakorun. Lahjaksi, tottakai! Miehellä oli Suomessa paljon kavereita, tottakai! Sitten olisikin pitänyt antaa rahaa, koska pitäähän ihmisen syödä ja tänään ei oltu vielä syöty! Palautimme korut, tottakai.

Maurien 1000-luvulla rakentamaan São Jorgen linnoitukseen pääsee ISIC-opiskelijakortilla viidellä eurolla. Muuten saa pulittaa 8,50 euroa. Linnoitusalueelle sisään päästyäni tein huomion, että siellä olivat kaikki Portugalissa olevat selfiekeppituristit. Tokihan sieltä on mahtavat maisemat alas Lissabonin keskustaan ja Tejojoelle! Varsinaisen linnan muureilta näkee tietenkin vielä paremmin joka suuntaan, mutta sinne asti nämä selfiekepittäjät eivät olleet kavunneet. Suurehko ruotsalaisryhmä siellä kuitenkin oli. Ja paljon aasialaisia. Linnoitusalueen perukassa on arkeologinen kaivausalue, jossa on nähtävillä rakenteita rautakaudelta, maurilaiskaudelta (1000-1100-luvulta) sekä 1400-1700-luvun palatsin jäänteet. Kaivausalueella ei ollutkaan sitten enää kukaan.

IMG_2934 lis27

São Jorgen linnoituksen alueelta. Kuvassa varsinainen linna.

IMG_2975 lis29

Linnan sisäänkäynti.

IMG_2947 lis23

Linnan torneista näkyy Alfaman kattojen yli Tejojoelle saakka.

IMG_2957 lis25

Toisessa suunnassa on Lissabonin “uudempi” keskusta.

Lähdimme pois. Sama senegalilaisjoukkio näytti nyt kiusaavan perheiden pieniä lapsia antamalla näille väkisin “lahjaksi” koruja.

Linnoitukselta pääsee alas keskustaan pikkubusseilla (linja 737), joilla voi matkustaa samalla Viva Viagem -kortilla kuin muissakin kaupungin julkisissa kulkuneuvoissa. Meillä ei ollut mitään käsitystä bussin reitistä, mutta ainakin kyyti oli kuin vuoristoradassa! Eikä ihmekään näillä ikiaikaisilla mukulakivikaduilla. Jossain Alfaman kaduilla jäimme pois ja pian hyppäsimme raitiovaunuun. Ja niin kuin edelliselläkin ratikka-ajelulla, myös nyt kuljettaja heitti matkustajat kyydistä jossain vaiheessa. Jatkoimme kävellen monen varjoisan pikkukujan kautta tutulle Largo Martim Monizin aukiolle.

IMG_2991 lis24

Lissabonin lentoaseman kahvila-ravintola.

Sitten tuli pimeys. Sen jälkeen taas tuli aika lähteä metrolla lentoasemalle. Ehdimme matkustaa vielä ennen kuin kaupungin metro meni taas vuorokauden lakkoon.

Lissabonin lentoasema on selkeä ja järkevänkokoinen. Paluulentomme Suomeen oli tällä kertaa suora TAP Portugalin lento. Se lähti reilut puoli tuntia myöhässä iltayhdentoista tienoissa ja kesti neljä tuntia ja 40 minuuttia. Yhtiö tarjosi kaikille economy-luokan matkustajille viltin, herkullisen lämpimän aterian lisukkeineen (oli maksanpaloja ja kylmiä kermaisia perunasiivuja) ja jälkiruokamousseineen, mielin määrin juomia ja metalliset ruokailuvälineet! Kaiken tämän luksuksen sumentamana tuntui myös jalkatilaa olevan normaalia enemmän. Ja ettei tästä lennosta ihan pelkkää ylistystä olisi sanottavana, piti lauma suomalaisääliöitä kuitenkin sellaista mekkalaa yllä läpi lennon, ettei isossa osassa konetta kukaan vahingossakaan nukkunut. Pakkohan TAP Portugalia on silti uudelleen kokeilla. Jos se vain samaan suuntaan on toistekin lentämässä.

Kaksi päivää Portossa

19.-20.12.2014

Vuoristossa sijaitsevassa Guardassa ja lähiseudulla patikoiden voisi viettää aikaa päivätolkulla, mutta nyt se ei ollut oikein järkevää sankan sumun vuoksi. Lähdimme eteenpäin. Guardan linja-autoasemalla oli aamulla yhdeksän jälkeen rauhallista. Pohjois-Portugalin Bragaan menevä linja-auto saapui noin vartin verran myöhässä aseman laituriin. Bussiin mennessä kuuluu etuilla minkä ehtii ja sisällä istua minne sattuu, että voi sitten siirtyä omalle paikalle pienen narinan kera, kun toinen matkustaja tulee paikkalippuaan esitellen vierelle seisoskelemaan. No joo, tuttua Suomenkin junista. Busseihin saa tosiaan paikkaliput ja ihmiset niitä noudattavatkin.

Emme menneet Bragaan saakka, vaan jäimme kyydistä kolmen tunnin matkanteon jälkeen Portossa. Portoa kutsutaan monesti Portugalin toiseksi suurimmaksi kaupungiksi, mutta oikeasti se on vain maan toiseksi suurimman metropolialueen keskus. Asukkaita kaupungissa on Tampereen verran ja koko metropolialueella puolestaan 1,8 miljoonaa. Porto sijaitsee koko Pohjois-Portugalin halki virtaavan Dourojoen varrella, vähän ennen kuin joki laskee Atlanttiin. Douro virtaa syvässä laaksossa ja kaupungin historiallinen keskusta, Ribeira, on muodostunut tähän laaksonseinämään. Korkeuserot keskusta-alueella ovat suuria, minkä voi huomata jo vastaan tulevien ihmisten kävelystä. Klenkkaajia riittää, eikä ihmekään, jos täällä koko elämänsä asuu.

IMG_2611 opo12

Praça de Almeida Garrett -aukio Porton keskustassa. Taustalla Igreja dos Congregados -kirkko, oikealla São Benton rautatieasema ja vasemmalla yksi São Benton metroaseman sisäänkäynneistä. Keskeltä kulkee Avenida Dom Afonso Henriques -katu.

IMG_2649 opo13

Vanhoja Ribeiran rakennuksia.

Rede Expressos -bussifirman terminaali, Paragem Atlântico, sijaitsee erinomaisella paikalla keskustassa Rua Alexandre Herculano -kadulla, kivenheiton päässä Praça da Batalha -aukiolta itään. Terminaalin ympäristössä on lukuisia halpoja majapaikkoja, joita bongasimme liudan jo linja-auton ikkunasta. Ajattelimme kuitenkin mennä vanhaankaupunkiin, Ribeiraan, yöksi. Aikamme siellä harhailtuamme, totesimme, ettei siellä ole kuin kalliinnäköisiä hotelleja. Palasimme terminaalin nurkille, jossa päätimme majoittua Rua do Duque de Loulé -kadun varren Residencial Henrique VIII -majataloon. Siivouspuuhista vastaanottoon tullut vanhempi rouva ei osannut kuin portugalia, mutta saimme varattua kahdeksi yöksi huoneen. Hintaa tuli 25 euroa yöltä. Suuressa huoneessa oli parisänky ja normaali sänky, valtava vaatekaappi ja pieni televisio sekä suuri kylpyhuone suihkukaappeineen, moderneine lavuaareineen ja vuotavine vessanpönttöineen. Kuvia en jaksanut ottaa. Vanhassa rakennuksessa on tietenkin vanhan rakennuksen “viat”: lattia on kalteva, eikä oven lukkoakaan tahtonut saada auki tai kiinni. Portugalilainen lukko voitti kaikki afrikkalaisetkin. Tulipalon sattuessa huoneesta olisikin kannattanut lähteä ikkunasta. Ikkunasta oli näkymät itään, Fontaínhaksen kaupunginosan kattojen yli aina Dourojoelle saakka. Niin ja ilmainen wifi toimi ei toiminut huoneessamme, mutta kunhan meni kerroksen alemmas, niin johan alkoi toimia.

Majoittumisen ja kebabin jälkeen seurasi tehokas Ribeiran tutkinta. Se on muuten Unescon maailmanperintöluettelossa ja syystä! Aluksi tarkastelimme kaupunginosaa vuonna 1886 valmistuneelta Dourojoen ylittävältä Ponte Luís I -sillalta ja vastarannalta Vila Nova de Gaiasta. Sillan “yläkannella” kulkee metrolinja, minkä lisäksi siellä joen voivat ylittää kävelijät, kuten me nyt. Alemmalla kannella, lähellä joenpintaa, kulkevat autot (ja kävelijät). Silta oli hienojen näkymien ansiosta houkutellut paljon turisteja kameroineen.

opo10

Näkymä Ribeiraan Dourojoen vastarannalta Vila Nova de Gaiasta.

IMG_2672 opo9

Ja näkymä toiseen suuntaan. Kuva otettu Douron ylittävältä Ponte Luís I -sillalta. Taustalla Ponte do Infante -silta, jota pitkin saavuimme kaupunkiin. Ylhäällä oikealla puolella näkyy vähän myös Mosteiro da Serra do Pilar -luostaria.

IMG_2682 opo8

Sé do Porto.

IMG_2677 opo11

Näkymä Ribeiraan.

Sillalta palattuamme otimme innoissamme kuvia Sé do Porto -katedraalista. Sen jälkeen tuli toinen kirkko ja varmaan kolmaskin. Ribeirassakin on kapeita katuja ja vanhoja rakennuksia, Dourojoen rannassa lisäksi paljon ravintoloita sekä Ruotsin ja Islannin konsulaatit, noin niin kuin tärkeimpiä paikkoja mainitakseni. Ja kun lähtee kiipeämään jokirannasta ylöspäin, löytää lisää kirkkoja, kuten 1700-luvun Igreja dos Clérigos -kirkon. Sen, valmiiksi korkealla paikalla sijaitseva, 75,6-metrinen torni näkyy kauas ja torniin pääsee kahdella eurolla. Se kannattaa maksaa, koska maisemat huipulta ovat hienot. Itse kirkkoon ei ole pääsymaksua.

IMG_2747 opo2

Torre dos Clérigos.

IMG_2772 opo3

Ja näkymä tornista Ribeiran kattojen yli kohti etelää ja Vila Nova de Gaiaa. Keskellä virtaa Douro.

Ehtoolla menimme sitten syömään oikein ravintolaan, mutta emme Ribeiran turistipaikkoihin. Campo 24 de Agoston metroaseman liepeiltä, Rua de Santo Ildefonson varrelta löysimme Restaurante Roman, jossa saimme annokset viidellä eurolla. Ravintolassa oli hyvä seurata portugalilaisten illallistamista. Möykkä oli melkoinen, kun kaikki olivat niin kamalan sosiaalisia. Rikkoutuipa siinä tiimellyksessä naapuripöytäseurueella yksi punaviinipullokin. Asiakas siivosi.

Nukkumaan mennessään sitä viimeistään huomaa, onko majapaikka hyvä vai ei. Residencial Henrique VIII ei ollut hyvä, sillä sen verran kylmä siellä oli, vaikka nukuimme kaikki mahdolliset peitot ja huovat päällä. Kesällä residenssi varmasti ajaa asiansa, kun ulkona on lämmin. Talvella tämä mörskä vaatisi ehdottomasti lämmitystä. Seuraavana aamuna kaupungille lähtiessämme myös vastaanoton rouva hytisi toppatakki päällään.

IMG_2783 opo4

Aamuinen näkymä majatalon ikkunasta.

IMG_2790 opo14

Porton pikkukujia.

Kylmän yön jälkeen on hyvä lähteä uimaan, Atlantin läheisyydessä kun ollaan. Lisäksi on järjetöntä olla menemättä uimaan, jos on Etelä-Euroopassa! Katsoimme karttaa ja päätimme matkustaa metrolla Matosinhokseen. Siellä näytti olevan ranta. São Benton metroasema oli lähinnä, joten sinne ostamaan lippuja!

Metrolla matkustetaan Andante-kortilla, joka maksoi 0,50 euroa (0,60 euroa vuoden 2015 alusta). Kortille ladataan metroasemilla olevista automaateista matkoja, joiden hinnatkin varmaan muuttuivat vuoden alussa. Kuusi linjaa käsittävässä Porton metrossa on matkustavaisten riesaksi tietenkin vyöhyketaksat ja meidänkin piti hankkia kolmosvyöhykkeelle saakka ulottuva lippu, koska Matosinhos ja uimaranta ovat siellä. On olemassa myös ”päiväpasseja”, jolla saa matkustaa vuorokauden ajan mielin määrin metron lisäksi, busseilla ja raitiovaunuilla. Sellaista mekin yritimme ostaa. Jokaisesta kuudesta lippuautomaatista. Ne on kätevästi ripoteltu kolmeen eri paikkaan suuressa hallissa. Osa automaateista ottaa vastaan vain käteistä, osa vain kortin. Tällä kertaa mikään automaatti ei ottanut vastaan mitään. Aivan kuin tällaista hauskaa tilannetta varten, suunnilleen jokaisella asemalla hiippailee huomioliiviin pukeutunut mies. Tämä mies oli jo aiemmin varmasti ihmetellyt, kun ravaamme automaattien väliä, mutta vasta kun paikallisetkaan eivät saaneet lippujaan ulos automaateista, puuttui hän peliin ja avasi yhden automaateista. Setä teki korjaustoimenpiteet ja parin minuutin kuluttua meilläkin oli omat Andante-kortit kourassa. Siispä metroon.

Jäimme pois Matosinhos Sul -nimisellä asemalla, josta on lyhyt kävelymatka Praia de Matosinhos -rannalle. Se on pitkä ja leveä hiekkaranta, aivan sataman eteläpuolella. Meri oli täynnä surffaajia ja rannalla pidettiin surffikouluja. Ei-niin-yllättäen olimme rannan ainoat, joilla ei ollut yllään märkäpukua tai talvitakkia. Merivesi oli yhtä lämmintä kuin Suomessa kesällä eli kylmää.

IMG_2805 opo5

Praia de Matosinhos.

Rannalta selvittyämme päätimme kokeilla Ribeirassa kulkevaa funikulaaria, jollainen liikennöi jyrkkää rinnettä ylhäältä Praça da Batalhalta alas Dourojoen rantaan. Andante-kortissa on funikulaarin kuva, minkä lisäksi myös metroasemien infotauluissa kerrotaan, että kortilla voi matkustaa myös funikulaarissa. No ei voi. Pitää maksaa kaksi euroa. Osuvasti Andante-kortissa olevassa kuvassa levitellään käsiä, kuten tehtiin myös funikulaarin lipunmyynnissä. Emme matkustaneet protestina. Vielä.

Kävelimme petettyinä ja pettyneinä läheiselle São Benton metroasemalle ja lähdimme huviksemme Dourojoen eteläpuolelle Vila Nova de Gaiaan. Kaupungissa on enemmän asukkaita kuin joen pohjoispuolisessa Portossa, mutta käytännössä Vila Nova de Gaia on kuin osa Portoa. Ajoimme metrolla Santo Ovídion pääteasemalle saakka ja lähes samantien takaisin. Vila Nova de Gaiassa metro kulkee maanpinnalla, joten jotain näkeekin. Jäimme pois Jardim do Morron asemalla, viimeisellä asemalla ennen Dourojoen ylitystä. Jardim do Morron puiston laidalta lähtee gondolihissi, josta on varmasti hienoja näkymiä vastapäiseen Ribeiraan. Gondolihissiin emme menneet, koska johan tuota Ribeiraa oli nähty tarpeeksi! Laskeuduimme alas joelle ja ylitimme Douron Ponte Luís I -sillan alempaa väylää pitkin. Sillan toisella puolella oli jälleen funikulaariasema. Maksoimme kaksi euroa ja näin olimme taas yhtäkkiä korkealla. Ei kummoinen elämys.

IMG_2830 opo1

Vila Nova de Gaiassa kissat syövät risottoa.

IMG_2827 opo7

Vila Nova de Gaian kaduilta, Dourojoen rannan tuntumasta.

IMG_2836 opo6

Praça da Liberdade -aukio kuningas Pedro IV:n ratsastajapatsaineen Porton ydinkeskustassa. Taustalla Câmara Municipal do Porto eli “kunnantalo”.

Loppuilta meni kaupungin kaduilla päämäärättömästi harhaillessa, pizzalla turkkilaisessa ravintolassa, portviiniä maistellessa ja taisimmepa käydä huviksemme metrolla Paranhoksen kaupunginosassakin. Siellä ei ollut oikein mitään, paitsi hyvin rauhallista.