Alfaman kaduilta São Jorgen linnoitukseen

21.-22.12.2014

Aamulla nakkasimme huoneen avaimen Porton majapaikkamme vastaanottoon ja kävelimme kulman takana olleelle linja-autoasemalle. Oli palattava Lissaboniin, koska illalla odotti paluulento Helsinkiin. Linja-autoyhtiö Rede Expressos liikennöi suunnilleen tunnin välein Portosta Lissaboniin ja hinta tälle välille oli 20 euroa. Nyt linja-auto oli hädin tuskin puoliksi täynnä, joten matkustus sujui miellyttävissä merkeissä oikeasti toimivalla wifillä surffatessa. Maisemat Porton ja Lissabonin välillä eivät ole mitenkään erityiset: kumpuilevaa maastoa, viinitarhoja, kaupunkeja ja pikkukyliä siellä täällä. Matkan puolivälin jälkeen bussi otti ja jätti matkaajia Fátimassa. Ainoa pysähdys muuten. Jos Varanasi on hinduille pyhä ja Touba senegalilaisille, niin Fátima puolestaan on katolilaisille tärkeä pyhiinvaelluskohde. Nyt kaupungista kyytiin tuli kuitenkin intialaisia, joita on paljon Portugalissa. Pitävät muun muassa kaikkia Lissabonin ja Porton matkamuistomyymälöitä.

Koko matka ajettiin hyväkuntoista moottoritietä ja perille Lissaboniin bussi selviytyi kolmen ja puolen tunnin matkanteon jälkeen kello 13. Rede Expressos käyttää Lissabonissa Sete Rios -terminaalia, josta pääsee kaikkialle kaupunkiin kätevästi metrolla. Metroaseman nimi on Jardim Zoológico. Veimme metrolla matkatavarat säilöön Santa Apolónian rautatieasemalle, koska olimme aikeissa tutkia rautatieaseman nurkalta alkavaa Alfaman kaupunginosaa. Bussiterminaalista säilytysmahdollisuutta on turha etsiä.

IMG_2855 lis28

Katunäkymä Alfamasta Rua Jardim do Tabacon ja Rua Museu da Artilharian risteyksestä. Keskellä pieni ortodoksinen kirkko.

lis21

Yksi kaupungin vanhoista raitiovaunuista Alfaman Calçada de São Vicente -kadulla.

Tejojoen rannassa sijaitseva Santa Apolónian rautatieasema on nähtävyys itsessään. Hieno vanha rakennus! Hienoa oli myös löytää kolmen euron dönerkebab aivan nurkalta. Onneksi turkkilaiset ovat levittäytyneet myös Portugaliin, että matkamies saa täältäkin halpaa ja hyvää evästä. Santa Apolónian aseman tuntumasta, tai oikeammin kebabkioskin nurkilta, lähdimme kiipeämään ylöspäin Alfaman kaupunginosan kaduille.

Alfama on vanhinta Lissabonia, eikä se vaurioitunut pahoin edes vuoden 1755 maanjäristyksessä ja tsunamissa. Sen vuoksi Alfama sokkeloisine katuineen tuntuu välillä jopa medinalta. Eikä ihme, sillä Pohjois-Afrikasta tulleiden islaminuskoisten maurien aikana Alfama oli sama asia kuin koko Lissabon ja vasta myöhemmin kaupunki laajeni muuallekin. Myös kaupunginosan nimi tulee arabian kielen kylpylää tarkoittavasta sanasta al-hamma.

lis22

Nämä päällystää talonsa kaakeleilla.

Aluksi kävelimme kohti itää ja löysimme Panteão Nacionalin. Tosin löytäminen on helppoa, kun korkealla seisova valtava rakennus näkyy kauas. Rakennukseen on haudattu Portugalin kansallissankareita, kuten entisiä presidenttejä. Alun perin rakennus on kai toiminut kirkkona, mutta sitä se ei ole siis enää vuosikymmeniin ollut. Satoja vuosia vanhalta Panteão Nacionalilta on lyhyt matka satoja vuosia vanhalle São Vicente de Foran luostarille ja siitä eteenpäin kun jatkaa, saattaa päätyä satoja vuosia vanhan São Jorgen linnoituksen (Castelo de São Jorge) muurin juurelle. Linnoitus ei valitettavasti ole Unescon listoilla! Selvästi esimerkiksi läntisiä alueitaan korkeammalle rakennettu São Jorgen linnoitus näkyy kauas, kuten nyt vaikkapa, kun katsoo Praça da Figueira -aukiolla ylöspäin.

lis20

Panteão Nacional.

IMG_2889 lis26

Näkymiä São Jorgen linnoituksen juurelta ainakin Graçan kaupunginosaan.

Reittejä linnoituksen ainoalle sisäänkäynnille on monia, ja kun sinne pääsee, hyökkää senegalilaisarmeija kimppuun. Jo keväällä hyvinkin tutuksi tulleeseen tapaan eräskin Abdullah asetti minun ja kaverini ranteisiin väkisin rihkamakorun. Lahjaksi, tottakai! Miehellä oli Suomessa paljon kavereita, tottakai! Sitten olisikin pitänyt antaa rahaa, koska pitäähän ihmisen syödä ja tänään ei oltu vielä syöty! Palautimme korut, tottakai.

Maurien 1000-luvulla rakentamaan São Jorgen linnoitukseen pääsee ISIC-opiskelijakortilla viidellä eurolla. Muuten saa pulittaa 8,50 euroa. Linnoitusalueelle sisään päästyäni tein huomion, että siellä olivat kaikki Portugalissa olevat selfiekeppituristit. Tokihan sieltä on mahtavat maisemat alas Lissabonin keskustaan ja Tejojoelle! Varsinaisen linnan muureilta näkee tietenkin vielä paremmin joka suuntaan, mutta sinne asti nämä selfiekepittäjät eivät olleet kavunneet. Suurehko ruotsalaisryhmä siellä kuitenkin oli. Ja paljon aasialaisia. Linnoitusalueen perukassa on arkeologinen kaivausalue, jossa on nähtävillä rakenteita rautakaudelta, maurilaiskaudelta (1000-1100-luvulta) sekä 1400-1700-luvun palatsin jäänteet. Kaivausalueella ei ollutkaan sitten enää kukaan.

IMG_2934 lis27

São Jorgen linnoituksen alueelta. Kuvassa varsinainen linna.

IMG_2975 lis29

Linnan sisäänkäynti.

IMG_2947 lis23

Linnan torneista näkyy Alfaman kattojen yli Tejojoelle saakka.

IMG_2957 lis25

Toisessa suunnassa on Lissabonin “uudempi” keskusta.

Lähdimme pois. Sama senegalilaisjoukkio näytti nyt kiusaavan perheiden pieniä lapsia antamalla näille väkisin “lahjaksi” koruja.

Linnoitukselta pääsee alas keskustaan pikkubusseilla (linja 737), joilla voi matkustaa samalla Viva Viagem -kortilla kuin muissakin kaupungin julkisissa kulkuneuvoissa. Meillä ei ollut mitään käsitystä bussin reitistä, mutta ainakin kyyti oli kuin vuoristoradassa! Eikä ihmekään näillä ikiaikaisilla mukulakivikaduilla. Jossain Alfaman kaduilla jäimme pois ja pian hyppäsimme raitiovaunuun. Ja niin kuin edelliselläkin ratikka-ajelulla, myös nyt kuljettaja heitti matkustajat kyydistä jossain vaiheessa. Jatkoimme kävellen monen varjoisan pikkukujan kautta tutulle Largo Martim Monizin aukiolle.

IMG_2991 lis24

Lissabonin lentoaseman kahvila-ravintola.

Sitten tuli pimeys. Sen jälkeen taas tuli aika lähteä metrolla lentoasemalle. Ehdimme matkustaa vielä ennen kuin kaupungin metro meni taas vuorokauden lakkoon.

Lissabonin lentoasema on selkeä ja järkevänkokoinen. Paluulentomme Suomeen oli tällä kertaa suora TAP Portugalin lento. Se lähti reilut puoli tuntia myöhässä iltayhdentoista tienoissa ja kesti neljä tuntia ja 40 minuuttia. Yhtiö tarjosi kaikille economy-luokan matkustajille viltin, herkullisen lämpimän aterian lisukkeineen (oli maksanpaloja ja kylmiä kermaisia perunasiivuja) ja jälkiruokamousseineen, mielin määrin juomia ja metalliset ruokailuvälineet! Kaiken tämän luksuksen sumentamana tuntui myös jalkatilaa olevan normaalia enemmän. Ja ettei tästä lennosta ihan pelkkää ylistystä olisi sanottavana, piti lauma suomalaisääliöitä kuitenkin sellaista mekkalaa yllä läpi lennon, ettei isossa osassa konetta kukaan vahingossakaan nukkunut. Pakkohan TAP Portugalia on silti uudelleen kokeilla. Jos se vain samaan suuntaan on toistekin lentämässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *