Mdinan ja Rabatin koluaminen

22.5.2015

Viimeinen päivä Maltalla alkoi suoraan lounaalla: eli spagettia jäniskastikkeella. Mitä turhaa sitä enää aamuyhdeltätoista aamupalaa syömään! Maltalaiset ovat ilmeisen innokkaita syömään jäniksiä, minkä vuoksi lähes jokaisen ravintolan listoilta elikkoa löytää. Ja onhan se ehkä jopa kanaakin parempaa.

Ruokailun jälkeen hyppäsimme St. Julian’sissa linja-autoon, joka jo puolentoista tunnin matkanteon jälkeen saapui perille Rabatiin. Huvittavinta tässä on se, että etäisyyttä paikkakuntien välillä on alle 15 kilometriä, mutta koska bussi kiertää muun muassa Slieman, Birkirkaran ynnä muut pikkukaupungit välillä, venyy matka-aika pitkäksi. Mutta mihinpä sitä reissussa kiire olisikaan.

mlt20

Näkymä Mdinan kaupunginmuurilta kohti pohjoista. Taustalla häämöttää Välimeri.

mlt22

Mdinan katuja.

Maltan saaren keskiosassa sijaitseva Rabat ei ollut ensisijainen matkakohde, vaan ensiksi suuntasimme siinä kyljessä sijaitsevaan pikkuruiseen, vajaan 300 asukkaan, Mdinaan. Mdina on yksi parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kaupunkeja maailmassa. Kummallista kyllä, mutta Mdina ei vielä ole Unescon maailmanperintöluettelossa. Muurein ympäröity kaupunki toimi vuoteen 1530 saakka Maltan pääkaupunkina. “Hiljaiseksi kaupungiksi” (ainakin siksi, ettei kaupungissa ole autoja) kutsutun kaupungin sokkeloisilta kujilta löytää nykyisin paljon turisteja, mutta myös muuta nähtävää, kuten museoita ja Mdinan katedraalin, jonne on kallis sisäänpääsymaksu. Emme käyneet, koska johan noita kirkkoja on nähty. Mdinan pohjoisosasta avautuu upea maisema yli Maltan saaren.

mlt21

Mdinan katedraali.

mlt23

Edelleen Mdinasta.

Mdina tuli koluttua kokonsa ansiosta nopeasti, jonka jälkeen otimme suunnaksi naapurikaupunki Rabatin. Noin 11 000 asukkaan pikkukaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat roomalaiset Pyhän Agathan ja Paavalin katakombit. Ne saavuttaa helposti ja nopeasti kävellen Rabatin bussipysäkiltä (Rabat Interchange) tai Mdinasta. Luonnollisesti katakombit suljettiin juuri parahiksi meidän saapuessa paikalle. Toki Rabatiin muutenkin kannattaa tulla. On siellä ainakin Pyhälle Paavalille omistettu katedraali, sillä herra ilmeisesti haaksirikkoutui Maltalle aikojen alussa ja oleskeli sen jälkeen kolme kuukautta Rabatissa. Ja tietenkin täälläkin on kauniita kapeita katuja, joille ei useinkaan autoilla ole mitään asiaa.

mlt24

Pyhän Paavalin katedraali Rabatissa.

mlt25

Rabatista.

Rabatin jälkeen otimme linja-auton Maltan kansainväliselle lentoasemalle, josta Wizzairin halpalento Puolan Gdańskiin lähti.

Cominon kautta Gozolle

21.5.2015

Kolmen päivän ja kahden yön Maltan-matkalla ei ole aikaa hukattavaksi, joten aamutuimaan etsiydyimme bussipysäkille St. Julian’sissa ja hyppäsimme Maltan saaren luoteiskolkkaan, Ċirkewwaan, vievään bussiin. Linja-auto vei perille noin 50 minuutissa Maltan luoteisia rantoja seuraillen. Matkalla pääsi näkemään hieman muun muassa St. Paul’s Bayn ja Mellieħan pikkukaupunkeja.

Linja-auton päätepysäkki on Ċirkewwan lauttaterminaali, josta voi hypätä saarivaltion toiselle pääsaarelle Gozolle vievään autolauttaan tai sitten ottaa pieni vene Cominon saarelle! Me marssimme Cominon-veneiden lippuluukulle, joka ei sijaitse sisällä terminaalissa, vaan vähän syrjemmällä, mutta löytyy helposti. Cominolle suuntaavia veneitä on muutamia päivässä. Kymmenellä eurolla saa menopaluun Ċirkewwa-Comino-Ċirkewwa, mutta halutessaan saman lipun voi käyttää myös matkaan Ċirkewwa-Comino-Gozo. Me päätimme tehdä niin, koska Gozon saari on joka tapauksessa pakollinen käyntikohde Maltan tasavallassa vieraileville.

mlt12

Sininen laguuni Cominon saarelta nähtynä. Vasemmalla Cominotton saari ja taustalla Gozo.

Maltan ja Gozon saarten välissä sijaitseva Comino on tämän valtion kolmesta pääsaaresta pienin, mutta siellä sijaitsee luultavasti yksi Välimeren tunnetuimmista rannoista: Sininen laguuni! Cominon ja pienemmän Cominotton saaren välissä sijaitseva kirkasvetinen, suhteellisen matala ja hiekkapohjainen ja -rantainen laguuni on luultavasti kaikille se syy vierailla Cominolla, joka muuten on luonnonsuojelualuetta ja jossa asustaa alle kymmenen ihmistä.

Sinisen laguunin rantaan hurautti meidänkin veneemme hetkessä. Ranta-alueella on muutamia ruokaa ja juomaa myyviä kojuja sekä hieman kauempana suihku-vessa-rakennus. Ilmainen! Vaikka aurinko tässä vaiheessa päivää jo paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja oli muutenkin miellyttävän lämmintä, ei uimassa ollut kuin kourallinen ihmisiä. Italialainen nuoriso oli toki kahlaamassa selfiekeppiensä kanssa, mutta heidän uintinsa jäi siihen. Itse kävin uiden laguunin toisella puolella Cominotton saarella. Eihän se uimavesi Suomessa koskaan näin lämmintä ole, joten pakko ottaa kaikki ilo irti!

mlt10

Sininen laguuni ja Cominotton saari. Taustalla jälleen Gozo.

mlt11

Lisko.

Kahden tunnin laguunivisiitin aikana ehtii harhailla myös hieman muuallakin kuin vain meressä. Tai ei ehdi, jos sattuu tykkäämään auringonotosta. Itse kävelin jonkin matkaa laguunin ohi ja tulin takaisin. On muuten paljon pikkuisia liskoja joka puolella, mahdollisesti Podarcis filfolensis -lajin edustajia, jos Google nyt osaa asiansa… Voi eläimellä suomenkielinenkin nimi olla.

Cominolta matka jatkui kahden tunnin jälkeen kohti Gozon saarta ja sen Mġarrissa sijaitsevaa satamaa. Huumorimiehenä kapteeni painoi kaasun pohjaan kesken matkan ja otti suunnaksi Gozon rannikon. Mietin jo, että mahtaako herra nyt tehdä andreaslubitzit, mutta hieman ennen törmäämistä rantatörmään, veti kapteeni jarrusta (tai mitä veneissä ikinä tehdäänkään, että vauhti pysähtyy). Sellainen jonkinlainen luola siinä sitten oli edessä, jossa piti sillä paatilla käydä kurkkimassa. Ei sentään käynyt sama kuin eräällä Francesco Schettinolla yhden isomman risteilyaluksen kanssa tässä taannoin.

mlt13

Mġarrin katukuvaa Gozolla.

Perillä Mġarrin satamassa otimme linja-auton keskellä Gozoa sijaitsevaan Victoriaan (myös nimellä Rabat), joka on myös saaren pääkaupunki. Noin 7000 asukkaan kaupungin tärkein nähtävyys on korkeimmalla kohdalla sijaitseva linnoitus, Cittadella, jonka historia alkoi jo 1500-luvulla. Se oli käytössä aina 1800-luvun loppupuolelle saakka. Tällä hetkellä linnoitus on yksi suuri rakennustyömaa, mutta pääsee siellä silti kiertelemään ja katsastamaan upeat maisemat niin Victorian kuin koko Gozonkin yli. Ilmaiseksi.

mlt14

Triq Taħt Putirjal -katu Gozon pääkaupungissa Victoriassa. Ihan siinä linja-autoaseman nurkilla.

mlt17

Il-Katidral ta’ Għawdex -katedraali linnoituksen muurien sisällä.

mlt18

Näkymä Cittadellalta yli Victorian kattojen.

Iänikuisilla asuinsijoilla (asutusta pronssikaudelta lähtien) kun ollaan, on pitäjässä myös vanhakaupunki ja hieno onkin. Täältä voisi ostaa kesämökin. Meri vain saisi olla vähän lähempänä. Victorian vanhakaupunki on koko muun Maltan tavoin rakennettu ruskeankellertävästä kalkkikivestä. Vanhankaupungin kapeille kaduille ei aina mahdu autokaan, joten siellä on mukava harhailla päämäärättömästi. Jonkin ajan kuluttua kävelimme takaisin kaupungin linja-autoasemalle odottamaan linja-autoa takaisin lauttasatamaan.

mlt15

1600-luvulla rakennettu Pyhän Yrjön basilika Victorian vanhankaupungin ytimessä.

mlt16

Katu vanhassakaupungissa.

mlt19

Pjazza San Franġisk -aukio. Taustalla Pyhän Franciscuksen kirkko 1400-luvun lopulta.

Gozon ja Maltan Ċirkewwan välillä liikennöivät Gozo Channelin autolautat ottavat kaltaisteni jalkamatkustajien lisäksi myös autoja ja muita kulkuneuvoja kyytiin. Hintaa jalkaisin matkassa olevan turistin lipulle tulee 4,65 euroa ja siihen hintaan saa palata takaisinkin Gozolle. Toisin sanoen myynnissä on vain menopaluulippuja.

Perillä Ċirkewwassa astuimme bussiin ja matkustimme kotiin St. Julian’siin.

Maltaa valloittamaan

19.-20.5.2015

Puolassa asumisen hyviä puolia on hyvä halpalentotarjonta. Ryanairin ja Wizzairin tarjontaa tarkasteltuani ostin lennot Maltalle vajaan viikon päähän hintaan 80 euroa. Samoihin aikoihin Finnairilta oli mäjähtänyt sähköpostia, jossa kesälentoja Maltalle kaupiteltiin hintaan 249 euroa. Tiistai-iltana 19. toukokuuta sitten istuimme opiskelukaverini kanssa junassa Varsovaan, jonka lentoasemalta Wizzairin lento Maltalle lähti päivän ensimmäisenä lentona. Sitä ennen tuli kuitenkin viettää liian monta tuntia tämän Frédéric Chopinin kansainvälisen lentoaseman terminaalissa, joka on kaikin puolin suhteellisen karu ilmestys, vaikkakin ilmeisen uusi. Pehmeitä penkkejä on turha hakea, eikä ainoan avoinna olleen kioskin myyjätär sanonut sanaakaan mitään kieltä käydessäni ostoksilla. Ymmärtäähän tuon nyt tietenkin, jos keskellä yötä joutuu olemaan töissä. Itsekin olisin ollut hiljaa! Turvatarkastus aukesi kolmen jälkeen aamuyöstä ja marssin sinne päivän ensimmäisenä asiakkaana. Turvatarkastajilta irtosi kyllä puhetta, muttei tuohon kellonaikaan vahingossa sanaakaan englantia. Noh, onhan puola tietenkin maan virallinen kieli! Joka tapauksessa lentoasemat ovat aina mielenkiintoisia paikkoja, niin nytkin.

mlt1

St. Julian’sin kaduilla riittää matkamuistomyymälöitä.

Itse lento hujahti nopeasti eli alle kolmessa tunnissa ja perillä Maltalla oli vastassa mukava kuumankostea ilmasto. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja niin edelleen. Lentoasemalta huristelimme linja-autolla St. Julian’siin (maltaksi San Ġiljan), jossa majapaikkamme Burlington Apartments sijaitsee. Puolentoista tunnin etsinnän ja lukuisten kyselyiden jälkeen majapaikka löytyi täysin eri paikasta kuin missä sen piti olla. Kuulemma muuttanut tai jotain. Samapa tuo.

mlt3

Kalastuspaatti St. Julian’sissa.

mlt2

Lisää veneitä samoilla nurkilla. Samaten lisää St. Julian’sin rakennuskantaa.

Vahvasta brittimenneisyydestä johtuen saarella on hirmuisesti brittituristeja, vääränpuoleinen liikenne sekä erilainen pistoke. Adapteria siis tarvitaan. Hotelleissa adapteri kuulemma yleensä on, mutta jos ei, sellaisen saa ostettua jokaisesta matkamuistomyymälästä 3-4 euron hintaan. Kaikki kolme seikkaa ovat tietenkin vain eksotiikkaa itselleni, joka ei ole koskaan esimerkiksi joutunut adapterien kanssa pelaamaan.

Maltan kiertely alkoi jalan kotinurkilta St. Julian’sista. Paljon ravintoloita, kahviloita, hotelleja. Niitä brittejä, hop-on hop-off -busseja, retkien kauppaajia. Vaikka yleensä olenkin skeptinen kaikkea järjestettyä kohtaan, huviksemme kuuntelimme erään retkimyyjän mainospuheen. Erittäin edulliseen hintaan olisi päässyt muun muassa Cominon saarella ja siellä sijaitsevalle Siniselle laguunille. Myöhemmin tarkemmin retkien sisältöihin tutustuttuamme, totesimme, ettei hintoihin oikeasti sisälly juuri muuta kuin opastus, kuljetus (ei aina sitäkään) ja se tärkein: nouto hotellilta! Kaikki muu, kuten sisäänpääsyt, lounaat ym. pitäisi itse maksaa. Esimerkiksi juuri Cominolle pääsee paljon edullisemmin omatoimisesti, siitä lisää myöhemmin.

mlt4

Palanen Vallettan muuria kaupungin pohjoisosassa.

mlt8

Katunäkymää Vallettasta.

Iltapäivällä ajelimme St. Julian’sista linja-autolla halki Slieman rantojen tämän pikkuvaltion pikkuiseen pääkaupunkiin Vallettaan. Jo 1500-luvulla perustettu Valletta saanut nimensä Johanniittain ritarikunnan suurmestarin Jean de la Vallettin mukaan ja on syystäkin Unescon maailmanperintöluettelossa: löytyy kaupunginmuuria, linnoituksia, katedraaleja ja se satoja vuosia vanha Suurmestarin palatsi, jossa emme tietenkään käyneet.

Kaupungin kapeine katuineen koluaa nopeasti ja illalla ennen pimeää käväisimme vielä Manoelin saarella, joka on sillalla yhteydessä pääsaareen Slieman kaupungin nurkilla. Sielläkin on luonnollisesti linnoitus, kuten kaikkialla Maltalla, mutta myös suurehko huvipursisatama. Rikkaat olivat pysäköineet purkkinsa rantaan ja painelleet rannan ravintolaan illallistamaan. Me painelimme takaisin St. Julian’siin illallistamaan ja nukkumaan.

mlt6

Näkymä kohti pohjoista. Edelleen Vallettasta.

mlt5

Lisää.

mlt9

Huvipursia Manoelin saaren rannassa iltahämärässä.

Sananen Maltan julkisesta liikenteestä

Maltan julkista liikennettä on helppo (onhan valtio jo ensinnäkin olemattoman kokoinen) ja halpa käyttää. Päivälippu kustantaa ainoastaan 1,5 euroa, ja sillä saa matkata mielin määrin, mutta ainoastaan Maltan saarella. Toisella pääsaarella Gozolla on käytössä oma samanhintainen vastaava bussilippu. Lippuja saa automaateista, jos sellaisen löytää. Lipun saa onneksi ostettua myös kuskilta. Minulla on omat mielipiteeni Maltan linja-autoliikenteestä, enkä nyt sen kummemmin ala sitä haukkua, mutta onhan se nyt erikoista jos kymmenen kilometrin matkaan kuluu 1,5 tuntia. Mitään suoria linjoja ei siis todellakaan ole, eivätkä bussit aina ole oikein aikataulussakaan. Linja-auto on kuitenkin budjettimatkaajan valinta, eikä niissä esimerkiksi huijata, kuten takseissa. Lisäksi busseissa kuulee kaunista, arabiaa muistuttavaa, maltan kieltä niin paikallisten suusta kuin kuulutustenkin muodossa. Sightseeing-busseissa vastaavaa tuskin pääsee havainnoimaan.