Toinen päivä Bamakossa

9.8.2015

Kuten edellinen aamu, myös tämä sunnuntai alkoi harmaana. Aamupalan jälkeen päätin pysytellä hetkisen Nigerjoen etelärannalla ja tutkia kävellen Séman ja viereisen Badalabougoun kaupunginosia. Kävelin kohti länttä lähellä jokea sijaitsevaa katua. Kadunvarressa on aluksi Palais de la Culture Amadou Hampaté Ba. Kyseessä on monipuolinen kulttuurikompleksi, mistä lisää myöhemmin. Seuraava merkittävä rakennus kadunvarressa on supermarket, josta länsimaalainen saa ostettua kaikkea tarvitsemaansa, kuten espanjalaisia mehuja ja ranskalaisia jogurtteja. Hinnat ovat tietenkin korkeammat, koska tavallinen kansa täällä tuskin asioi ja rikas länsimaalainen taas on valmis maksamaan mitä tahansa rehellisestä ja laadukkaasta eurooppalaisesta ruoasta! Muuten en Bamakosta minkäänlaisia ruokakauppoja löytänyt, vaikka sellaisia taatusti on. Ehkä paikalliset ostavat tarvitsemansa pääasiassa toreilta.

bko28

Badalabougoun katunäkymää sunnuntaiaamupäivällä. Yöllä on satanut, joten kadut ovat mutavelliä.

bko27

Ar-Rahman moskeija Badalabougoussa.

Nigerin vartta seuraileva katu on rakennettu molemmin puolin täyteen hienostohuviloita, joista osa on suurlähetystökäytössä. Löysin kadulta ainakin Senegalin ja Brasilian lähetystöt. Pian Brasilian suurlähetystön jälkeen eteen tulee vilkasliikenteinen valtaväylä, joka vie Pont du Roi Fahdille eli Kuningas Fahdin sillalle. Kyseessä on Pont des Martyrsin ohella toinen Nigerjoen ylittävistä silloista Bamakon kohdalla. Ajattelin ylittää Nigerin tällä kertaa tätä Saudi-Arabian edesmenneen kuninkaan nimeä kantavaa siltaa pitkin, mutta se olisi ollut mahdotonta, sillä en olisi ikimaailmassa onnistunut ylittämään tietä ja pääsemään kävelytielle! Sen verran vauhdilla autot tiellä ajelivat.

Palailin kävellen hiljakseen kohti Pont des Martyrs -siltaa. Matkalla kuljin Badalabougoun hiekkaisia katuja pitkin aina Rue Gamal Abdel Nasser -kadulle. Sen kadun varteen on keskittynyt kaupunginosan liike-elämä ja elämä muutenkin. Sivukadut olivat sunnuntaiaamuna aika hiljaisia.

bko34

Malin korkein rakennus Tour de la BCEAO on Länsi-Afrikan valtioiden keskuspankin Malin pääkonttori. Malin ohella moni Länsi-Afrikan maa käyttää valuuttanaan samaa Länsi-Afrikan CFA-frangia.

bko29

Paikallinen riemukaari eli Monument de l’Indépendance.

Aamupäivän aikana siirryin sitten jälleen Nigerin pohjoisrannalle Bamakon keskustaan. Kuljin rantaa pitkin kohti itää. Hotel Laico El Farouk oli edelleen valmiudessa mahdollisten terroristien varalta: pihassa oli sama YK:n tankki ja sen huipulla aurinkovarjon alla sotilas valmiina ampumaan tykillä terroristit atomeiksi. Ohitin Tour de la BCEAO:n. Olin matkalla katsomaan, millainen mahtaa olla Malin itsenäisyydestä muistuttava monumentti, Monument de l’Indépendance. Se sijaitsee paikassa, jossa nelikaistainen ja leveä Boulevard 22 Octobre, Avenue de l’Indépendance ja Avenue de la Nation kohtaavat. Ihan tyylikäs monumenttihan tännekin on aikaan saatu. Koristeellisuudessaan sopii hyvin Maliin. Monumentin lähellä on suuria pankkitaloja ja oppilaitoksia.

Lähdin kulkemaan Rue Franele Diarra -katua koilliseen Dravélan kaupunginosaan. Löysin esimerkiksi Bamakon vankilan, minkä edessä parveili joukko ilmeisesti omaisia. Olikohan sunnuntai jokin vierailupäivä. Päästyäni Avenue Kasse Keitalle, lähdin kulkemaan kohti luodetta. Se oli väärä suunta, sillä olin ajatellut kulkea juurikin toiseen suuntaan. Kilometrin kuljettuani päätin tarkistaa kartan rauhaisessa kadunkulmassa. Paikalle sattui myös ukrainalainen Rauhanjoukkoihin (Peace Corps) kuulunut mies, joka ystävällisesti ohjeisti minut toiseen suuntaan. Myös hän oli vapaaehtoistyöjaksonsa alussa ollut kuulemma hyvinkin hukassa tässä kaupungissa!

bko30

Musée de Bamako avattiin pelkästään vierailuani varten. Tässä toinen museon näyttelyhuoneista.

Päätin pistäytyä Musée de Bamakoon eli kaupunginmuseoon, sillä se sattui matkani varrelle. Museon portailla istuskeli pari miestä, jotka avasivat museon minulle. Valot pantiin päälle ja näyttelyhuoneiden ovet avattiin. Museossa on kaksi huonetta täynnä nähtävää. Ensimmäisessä huoneessa on Bamakon historiaan liittyvää esineistöä, kuten vanha Koraani ja vanha ruuhi. Toisen huoneen anti on mielenkiintoisempaa, sillä se esittelee vanhoja valokuvia Bamakosta, samoin kuin karttoja alueen kehittymisestä. Museoon on pieni pääsymaksu, eikä museoon kannata mennä, elleivät juuri valokuvat kiinnosta. Itse museorakennus on iso, mutta toinen kerros on kokonaan tyhjillään. Kiertäessäni museota, toinen vahtimestareista oli nukahtanut tiskinsä ääreen, eikä herännyt hienovaraisiin herättelyihini, mutta ulkona istuskellut toinen mies otti lähtiessäni pääsymaksun vastaan. Museon pihamaalla on liuta eläinveistoksia, joiden valokuvauksesta olisi velotettu erikseen. Siis yhden eläimen olisi saanut kuvata yhdellä rahasummalla ja niin edelleen. Ahneita pirulaisia nämä kaupunginmuseon väki!

Musée de Bamakon jälkeen harhailin vailla päämäärää. Opasehdokkaita olisi ollut välillä enemmän kuin tarpeeksi, mutta sellaisiahan minä en tarvitse. Kun en tiennyt, minne olin menossakaan! Bagadadjin kaupunginosasta löysin sattumalta Place des Martyrs de Thiaroyen, mikä on muistomerkki Dakarin laitamilla Thiaroyen leirissä tapahtuneessa verilöylyssä “marttyyreina” kuolleiden Ranskan Länsi-Afrikan joukkojen sotilaiden muistolle. Verilöyly tapahtui kapinan seurauksena vuonna 1944 ja toisena osapuolena olivat ranskalaiset isännät, jotka tukahduttivat kapinan luonnollisesti kuolettavalla voimalla, kuten tapana oli. Jälleen typerän suomalaisen näkökulmasta on vaikea nähdä mitään syytä rakentaa monumentti kaukaisessa Dakarissa tapahtuneen verilöylyn muistolle Bamakoon. Sellainen täällä kuitenkin on ja pysyy!

bko32

Muistomerkki Thiaroyen verilöylyn marttyyreille.

bko33

Bamakolainen kenkäkauppa.

Kävelin muistomerkiltä jonkinlaista kauppakatua pitkin. Nyt sunnuntaina siellä oli aika hiljaista. Iso osa liikkeistä olikin suljettu. Hiljaista oli myös Bamakon Grand Marchélla eli paikallisessa kauppahallissa, jossa myydään eläviä eläimiä, lihaa, vihanneksia ynnä muuta tarpeellista. Minä en tarvinnut sieltä mitään, mutta kävinpähän ihastelemassa arkkitehtuuria. Se toi mieleen Saharan keidaskaupunkien arkkitehtuurin, mitä tässäkin on ehkä haettu.

bko31

Tästä sisään Bamakon Grand Marchélle!

Loppupäivän vietin pääosin hotellilla ja sen ravintolan antimia nauttien. Olin edelleen toipumassa Guineasta, minkä vuoksi en ollut kiinnostunut syömään muualla. Hotel Sleeping Camelissa ruoka ainakin on loistavaa!

2 vastausta artikkeliin ”Toinen päivä Bamakossa

  1. Tämä kaupunki näyttää jopa ihan symppikselle jollain tasolla. 😀
    Siellä on riittänyt monumentteja kuvattavaksi asti. Pitäis meidänkin saada toripolliisin kaveriksi joku uusi ja mahtipontisempi.

    • Mjoo, Bamako on “ihan jees”. Ei sinne tosin hinkua takaisin ole. Välillä sikäläiset monumentit on aika randomeita omasta mielestä ja kaikki tuntuu olevan omistettu joillekin “marttyyreille”! Voitaishan mekin jotain randomia uzbekkisoturia vaikka muistaa Oulussa omalla maailman suurimmalla patsaallaan… 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *