Syrjäinen, hiljainen ja tylsähkö Oyem

5.3.2018

Hotel Mvet Palacessa ei ole ainakaan haittaa äänekkäistä naapureista, sillä heitä ei tainnut olla ainuttakaan koko hotellissa. Oli hiljaista. Edes sateen äänet eivät kuuluneet huoneeseen, vaikka yöllä päiväntasaajan rankat sateet taas lankesivat Oyeminkin ylle. Nousin varhain ja menin parvekkeelle. Ilma oli sateen jäljiltä entistä kosteampi, eikä aurinko vielä edes yrittänyt pilkistää mistään pilvenraosta. Enää ei kuitenkaan satelisi.

Mvet-niminen lampi parvekkeeltani nähtynä.

Mvet Palacen päärakennus parvekkeeltani nähtynä. Päärakennuksessa sijaitsee vastaanotto sekä ravintola ja baari. Jälkimmäiset tuskin ovat toiminnassa.

Mvet Palace lienee saanut nimensä pikkuruisesta lammesta, joka niin ikään kantaa nimeä Mvet. Lammen ympärillä on trooppista kasvillisuutta ja osittain se on umpeenkasvanut. Mielessäni pohdin peilityynen lammen olevan täydellinen malariahyttysille. Mutta toisaalta mukava lammelle oli katsella omalta parvekkeelta, vaikkei tämä ihan merinäköala nyt ollutkaan. Minulle oli luvattu aamupala, jota lähdin kyselemään seuraavaksi. Vastaanoton ovi oli avoinna, mutta ketään ei näkynyt, vaikka kiersin ravintolasalin ja kurkkasin jopa keittiöön. Keittiössä tosin näytti siltä, että sitä ei ihan vähään aikaan oltu käytetty. En oikein enää uskonut aamupalaan, mutta jostain paikalle kömpinyt mies (ilmeisesti yövahti) kertoi aamupalan kyllä tulevan. Mutta ei nyt kello 7.30, vaan vasta kymmeneltä. Hetkeä myöhemmin “mukava” vastaanottovirkailijatar tuli töihin ja sitten aamupala yhtäkkiä siirtyi tarjoiltavaksi kello 11!

Päätin mennä huoneeseeni syömään ensimmäisen aamupalan, jonka jälkeen kävisin kaupungilla ja palaisin syömään toisen aamupalan. Palatessani huoneesta yövahti tuli kertomaan, ettei aamupalaa tänä aamuna saisi. Ei edes kello 11. Hän kehotti ottamaan taksin Akoakamin stadionin luo, siellä olisi useita aamupalapaikkoja. Kiitin neuvosta ja lähdin kaupungille, mutta aamupalaa en nyt lähtisi kyllä metsästämään. Olinhan jo syönyt.

Oyemin keskustassa on kaunis puisto monumentteineen.

Kolonialismiin liittyvä (luultavasti sitä vastustava) muistomerkki samaisessa puistossa.

Reilun 60 000 asukkaan Oyem on Woleu-Ntemin maakunnan pääkaupunki ja samalla Pohjois-Gabonin merkittävin keskus. Tiedossani oli jo etukäteen, ettei kaupungissa mitään nähtävää olisi, ja että paikkakunta on lähinnä kauttakulkupaikka. Täältä on lyhyt matka Kamerunin rajalle pohjoiseen ja vielä lyhyempi matka Päiväntasaajan Guinean puolelle Mongomon rajakaupunkiin, noin 40 kilometriä. Päiväntasaajan Guinean läheisyys näkyi minulle lähinnä vain siinä, että kaupasta olisi voinut ostaa sikäläistäkin pullovettä. Pitäydyin kuitenkin gabonilaisessa pullovedessä, se ainakin oli osoittautunut hyvänmakuiseksi. Ostin kauppareissulla myös pari säilykepurkkia. Ne oli rahdattu tänne Gabonin periferiaan Ranskasta ja Hollannista.

Oyem vaikutti jo edellisiltana kaupunkiin saavuttuani erittäin sekavalta paikkakunnalta, enkä onnistunut oleskeluni aikana saamaan siitä oikein selkoa. Google Mapsista ei ole täälläkään mitään apua, sillä tiet eivät oikeasti mene niin kuin Google sanoo. Oyem on tuntunut kehittyneen ilman mitään suunnitelmia kovin epätasaiseen maastoon. Täällä on kukkuloita siellä täällä. Kukkuloiden lisäksi myös kosteikot, kuten hotellini edessä oleva Mvet, antavat oman leimansa kaupungille. Viheralueita on siis vähän joka puolella. Ja samalla varmaan myös malariahyttysiä. Missään nimessä Oyem ei ole tyypillinen afrikkalaiskaupunki, sillä rakennukset ovat pääsääntöisesti ihan hyvässä kunnossa. Mitään aaltopeltihökkeleitä en löytänyt. Sen sijaan tyypillinen gabonilaiskaupunki tämä kyllä on: kaupungin kadut ovat hyvässä kunnossa, täällä on katuvaloja, eikä roskiakaan ole pahemmin kaduilla. Viiden päivän Gabonissa oleskeluni aikana oli tullut hyvin selväksi, että kyllä presidentti Bongo kaikesta itsevaltiudestaan huolimatta silti maan kehittymiseenkin muutaman öljymiljardin aina silloin tällöin heittää.

Tavallisen kansan koteja keskustan tuntumassa.

Oyemin eteläinen sisääntulotie.

Kaupungin keskusta sijaitsee ihan Mvet Palace -hotellini takana. Keskustassa on kaupungintalo, Keski-Afrikan keskuspankin Oyemin-konttori, oikeustalo ja Total-huoltoasema. Tämä ydinkeskusta voisi olla Euroopassakin, sillä täällä ei ole yhtään mitään afrikkalaisuuteen viittaavaa. Toiseen suuntaan hotelliltani löytyvät loput tärkeät laitokset, kuten pankit, posti ja koulu. Koulupuvuissaan matkalla opinahjoonsa olleet lapset saivat jotain hämmästeltävää kävellessäni heidän ohitseen. Gabonissa kukaan ei huutele valkoisen nähtyään, mutta kaikkien päät kyllä kääntyivät ja supina kävi. Enkä toisaalta toista valkoista nähnytkään koko päivänä.

Aamuvarhaisella kaduilla ei ollut paljon väkeä, paikkakunta oli vasta heräilemässä. Aamupalakojuja oli tiheässä ja kauppa kävi. Olisi voinut ostaa munkkeja tai täytetyn patongin. Ajattelin ostaa munkkeja, mutta ensin kiertelisin hetkisen kaupungilla. Päädyin muutamien mutkien kautta takaisin sille katoliselle lähetysasemalle, jossa minulle edellisiltana oli esitetty mahdollisuus yöpyä luokkahuoneessa. Tämä lähetysasema näkyy kauas, sillä heidän kirkkonsa on rakennettu näkyvälle paikalle korkean kukkulan laelle. Otin kuvan kirkosta ja ympäröivästä kaupungista.

Oyem keskustassa olevan katolilaisen lähetysaseman luona.

Katolilainen kirkko Oyemia hallitsevan kukkulan laella.

Akoakamin kaupunginosaan laskeutuessani näin kadun varressa valtavan mainoksen, jossa toivotettiin tervetulleeksi Gabonin isännöimiin jalkapallon Afrikan-mestaruuskilpailuihin. Kisat olivat kyllä jo reilu vuosi sitten eli 2017! Syrjäinen Oyem isännöi tuolloin C-lohkoa, jossa pelasivat Marokko, Kongon demokraattinen tasavalta, Norsunluurannikko ja Togo, joista kaksi viimeisintä saivat kunnian korkata kaupungin uuden hienon stadionin, Stade d’Oyemin, pelaamalla avausottelussaan 0–0. Stade d’Oyemia ei pidä sekoittaa Stade d’Akoakamiin, joka sijaitsee keskellä kaupunkia. Uusi stadion pykättiin keskelle ei-mitään, 15 kilometrin päähän Oyemin keskustasta kohti Kamerunin rajaa! Myös tähän presidentti Bongolta siis liikeni miljoonia, mutta tuohan se mainetta ja kunniaa maalle kuin maalle, kun saa isännöidä maailmanluokan urheilutapahtumaa!

Akoakamissa, Kamerunia kohti johtavan tien varrella, oli kuin olikin niitä aamupalakojuja. Ja oli täällä myös paikallinen leipomo, joka olisi mennyt ihan eurooppalaisesta vastineestaan lasi-ikkunoineen. Leipomosta vähän paremman näköinen kansanosa kantoi patonkeja autoihinsa. Köyhemmät ostivat päivittäisen patonkinsa suoraan kottikärrystä, joita oli pysäköity sinne tänne. Toki patonkeja sai myös pienistä patonkikojuista, jossa iso patonki maksoi satasen (noin 0,15 euroa) ja pieni 50 frangia (noin 0,08 euroa). Itsekin ostin pienen patongin, sillä ajattelin syödä illalliseksi hollantilaisilla säilykemakkaroilla täytetyn patongin. Lounaaksi ostin kadun vastapuolelta täytetyn patongin. Täytteet sai itse valita. Väliin tungettiin ainakin sipulia, papuja ja kananmunaa. Onneksi hepatiitti- ja lavantautirokotteeni olivat kunnossa.

Akoakamin kaupunginosan halki vievä tie johtaa lopulta myös Kamerunin rajalle. Vasemmalla jalkapallon vuoden 2017 Afrikan-mestaruuskilpailuihin toivottava mainos.

Paikallinen hautausmaa on hieman villiintynyt.

Lounastin patonkiani hetkeä myöhemmin omalla parvekkeellani Mvet Palacessa. Näin puoliltapäivin aurinko alkoi näyttäytyä pilvienraoista ja minä katsoin nähneeni koko Oyemin. Siihen ei mennyt kuin kolmisen tuntia. Istuskelin pitkään parvekkeellani, vaikka auringon alkaessa paistaa suoraan parvekkeelle, istuskelusta tuli hieman epämukavaa. Välillä piti vetäytyä ilmastoituun huoneeseen. Huone oli suuri ja siellä oli siis parisänky, toimiva ilmastointi ja toimimaton televisio. Suihkusta tuli lämmintäkin vettä, mutta  kylpyhuoneen lattian kallistukset olivat vähän hakusessa: vesi valui suoraan huoneen puolelle eteiseen. Sen jälkeen olikin parempi avata ulko-ovi ja lappaa vesi ulos. Onneksi Mvet Palacessa huoneista ulos astuessa astuu suoraan ulkoilmaan. En siis pilannut mitään käytävien kokolattiamattoja. Mvet Palacessa näin myös yhden torakan, joita ei lopulta kovin usein Afrikan majataloissa pääse näkemään.

Iltapäivällä lähdin vielä ulos helteiseen Gaboniin. Taivas oli taas mennyt kokonaan pilveen. Kävelin nyt toiseen suuntaan ja löysin tyypillisen afrikkalaisen torin, jossa musiikki raikasi ja huonolaatuinen kiinalaiskrääsä vaihtoi omistajaa. Kävelin parin kilometrin matkan kohti länttä ja ajattelin voivani tehdä jonkinlaisen kierroksen ja palata siis eri kautta takaisin. Googlen kartat olivat, kuten todettua, harvinaisen käyttökelvottomia, joten lopulta palailin samaa tietä takaisin hotellilleni. Nyt koulupäivä sen sijaan alkoi olla ohitse, joten sain taas tuijottavia katseita joka suunnasta. Kukaan ei edelleenkään huudellut. Tuttu supina kuitenkin kävi.

Vihreän luonnon keskellä Oyemissakin asustellaan.

Illansuussa minua ei sitten enää kiinnostanut olla Afrikassa. Ajatus oli kytenyt mielessä jo muutamia päiviä. Hyvä päivä Lambarénéssä oli työntänyt ajatusta tuonnemmaksi, mutta täällä Oyemissa tein päätöksen palata. Ei minun täällä pakko olisi olla, tulisin joskus uudelleen. Mutta en todellakaan Gaboniin. Pimeyden laskeuduttua vetäydyin Mvet Palacen pihamaalle, missä wifi toimi paremmin. Näppäilin itseni Ethiopian Airlinesin sivuille, josta yritin ostaa lippua. Sivustoa ei ole suunniteltu kännykällä käytettäväksi ja nyt alakulmassa vilkkunut chat-ikkuna esti lipun ostamisen. Sitä ei saanut suljettua. Hassua, että juuri avun saamiseksi luotu chätti torpedoi koko ostoprosessin. Sain ladattua Ethiopian Airlinesin sovelluksen, jota kautta lipun sai helpommin. En mistään hinnasta palaisi Gabonin pääkaupunkiin Librevilleen, joten ostin paluun Kamerunin Yaoundésta. Addis Abeban kautta. Lippua ostaessani sain kuunnella kuinka vastaanoton ikävä rouva lauleskeli nyt itsekseen kovaan ääneen uskonnollisia laulujaan. Hallelujah!

Seuraavana aamuna ylittäisin rajan Kameruniin ja sitten 8. maaliskuuta lentäisin pois Afrikasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *