Tervehdys Pallontallaajien käyttäjät,

Kiitos kun olet ollut mukana Pallontallaajien yhteisössä. Sivuston vähäisen kävijämäärän vuoksi olemme valitettavasti joutuneet tekemään päätöksen palvelun sulkemisesta tämän kevään aikana. Keskutelumahdollisuus foorumilla päättyy maanantaina 1.2. Sivusto tullaan sulkemaan toukokuun loppuun mennessä, johon asti vanhat viestit ovat vielä luettavissa, joten nyt kannattaa käydä nappaamassa vanhat matkamuistot talteen.

Ystävällisin terveisin,
Pallontallaajien tiimi

Koronavirusta pakoon Somalimaahan - Afrikkaan, Afrikkaan!
Pallontallaajat.net
Valikko

Koronavirusta pakoon Somalimaahan

29.-30.1.2021

Matkailu on edelleen täysin sallittua ja uusia maita avautuu koko ajan. On avautunut kesästä 2020 lähtien. Euroopassa ja länsimaissa ylipäätäänkin suunta on toki toinen, ainakin maahantulosta on tehty paikoin vaikeaa ja jopa mahdotonta. Mutta Eurooppaan ei ole pakko matkustaa, vaan voi lähteä kauemmas. Uskallan väittää, että suurin osa maailman ihmisistä (pl. länsimaalaiset) on jo päässyt koronaviruksen yli ja elää normaalia elämää. Sellaista, mitä elettiin vielä alkuvuonna 2020. Olen myös huomannut, että jopa suomalaiset ovat loppuvuoden 2020 ja alkuvuoden 2021 alkaneet suunnata kohti etelää. Kuka Ruandaan, kuka Etelä-Afrikkaan, Espanjaan, Tansaniaan, Thaimaahan ja niin edelleen. On ehkä kyllästytty rajoitustoimiin tai hoksattu, että ne saattavat olla jopa itse virusta haitallisempia. Sitä se on ainakin matkailulle ja lentoyhtiöille. Joka tapauksessa matkailun moralisointi on tarpeetonta, sillä, kuten todettua, ulkomaille saa painua rikkomatta ainuttakaan lakia. Täysin luvallista ja hyväksyttävää on myös matkata Ylläkselle satojen metrien hiihtohissijonoihin. Paheksumista ei ole myöskään siinä, että joku tahtoo pysytellä vain kotona. Harmittavaa on vain se, että nykyisin on matkustettava salaa.

Etiopian lentoasemat ja kansallinen lentoyhtiö Ethiopian Airlines suhtautuvat koronavirukseen hieman eri tavalla kuin Suomen hallitus.

Minä halusin reissuun, kun kerran muutkin lähtevät. Johonkin missä koronavirus ei hallitse kaikkea elämää. Piti vain valita kohde, jossa tautitapaukset ovat maltillisia tai olemattomia. Vaihtoehtoja oli yllinkyllin, vain Eurooppa siis täytyi karsia joukosta pois. Sen verran tempoilevaa on ollut etenkin EU-maiden koronapolitiikka.

Aivan aluksi tähysin Uzbekistaniin, sillä maa avautui suomalaisille jo kesällä 2020. Vuokraisin auton ja kävisin ainakin Samarkandissa ja Buharassa. Loppuvuonna 2020 maahantulosäännöt vaikuttivat kuitenkin lähteestä riippuen ristiriitaisilta: jos lentäisin Istanbulin kautta, joutuisin 14 vuorokauden karanteeniin negatiivisesta koronatestistä huolimatta. Toisaalta paikallinen matkatoimisto vakuutteli Tripadvisorissa, että karanteenia ei pantaisi toimeen, vaikka se lain mukaan kuuluisikin langettaa. Pitäkööt tunkkinsa. Afganistankin on avoinna, eikä sinne tarvitse edes negatiivista koronatestiä. Turistiviisumin saaminen Tukholmassa sijaitsevasta suurlähetystöstä vain sattui olemaan erittäin epävarmaa ja erittäin kallista. Myös Afganistan sai pitää tunkkinsa, vaikka siellä koronavirus onkin kuulemma jo täysin unohdettu. Seuraavana listalla oli Pakistan, jossa hahmottelin lentäväni Lahoreen ja pois etelän Karachista. Pakistan on panostanut huomattavasti ulkomaalaisten turistien haalimiseen ja maahantulosta on tehty helppoa. Turvallistakin pitäisi oleman. En vain oikein lopulta innostunut ajatuksesta pakistanilaisista junista ja paikalliset matkatoimistot tuntuivat myyvän lähinnä valmispaketteja paikallisille ihmisille jonnekin vuorille ja laaksoihin. Pakistankin sai pitää tunkkinsa. Kylmäkin siellä olisi.

Matka ulkomaille alkaa nykyisin usein koronatestauksen kautta. Tässä Oulun Terveystalon flunssaklinikan ovi.

Sitten kallistuin Afrikkaan, sillä siellä olisi ainakin lämmintä. Egyptiin pääsisi edullisesti ja pelkällä negatiivisella koronatestillä. Samoin Sudaniin, jonne olisin varmasti kääntänyt kelkkani, jos aikaa olisi ollut kaksi viikkoa. Lopulta päädyin kansainvälisesti tunnustamattomaan Somalimaahan ja sen kyljessä olevaan pikkuruiseen (ja tunnustettuun) Djiboutiin. Kummankin koronavirustilanne on erinomainen; virusta hädintuskin esiintyy (Somalimaan koronatilanteesta lisää myöhemmin). Somalimaa oli avautunut jo kesäkuussa 2020 ja Djibouti heinäkuun puolella. Myös turistit olisivat tervetulleita ja paikalliset matkatoimistot toivottivatkin lämpimästi tervetulleeksi. Itse asiassa olin erittäin yllättynyt, kun sikäläiset matkatoimistot ylipäänsä vastasivat ja vieläpä nopeasti! Yleensähän on niin, että Afrikkaan ei sähköpostilla saa minkäänlaista kontaktia.

Somalimaassa toimii kaksi matkatoimistoa, jotka järjestävät eripituisia kiertomatkoja maassa. Vanhempi näistä on vuonna 2008 perustettu Visit Horn of Africa, joka käyttää myös nimeä Somaliland Tours ja Somaliland Travel Guide. Hämmentävästi kaikilla näillä on omat erilliset kotisivunsa. Joka tapauksessa Visit Horn of Africaa pyörittää Ruotsissa perheineen ainakin osan vuodesta asuva somalimies. Sähköpostikirjeenvaihto oli nopeaa ja vastauksen sai jokaiseen kysymykseen, joten päädyin ostamaan heiltä viiden päivän ja neljän yön yksityisen kiertomatkan Somalimaassa. Hinta oli 850 Yhdysvaltain dollaria (n. 705 euroa) sisältäen majoituksen, oppaan, kuljetukset, pääsymaksut, luvat, Somalimaan hallituksen vaatiman turvamiehen sekä aamupalat. Muut ruoat minun tulisi pulittaa itse. Kymmenen prosentin takuusumma kehotettiin maksamaan liettualaiselle tilille dollareina. Reilun viikon odottelun jälkeen raha todella lopulta saapui vastaanottajalle.

Visit Horn of Africa järjestää Somalimaa-kierrosten ohella matkoja myös naapurimaa Somalian puolelle Mogadishuun sekä Djiboutiin. Päätin kuitenkin tukea djiboutilaista matkanjärjestäjää. Yhdysvaltalaisen Ken Gradallin pyörittämä Rushing Water Adventures järjestää erilaisten vesiaktiviteettien ohella myös maalla tapahtuvia kierroksia. Varasin kahden päivän ja yhden yön retken Abbe- ja Assaljärville hintaan 700 dollaria (n. 580 euroa). Hinta laskisi roimasti, jos joku muu olisi sattunut tilaamaan saman retken samalle ajankohdalle. Djibouti on superkallis maa johtuen maassa olevista valtavista ulkomaisista sotilastukikohdista, joten myös matkailu maassa on superkallista. Rushing Water Adventuresin tarjoama retki oli lisäksi jo alennusmyynnissä koronan vuoksi. Djiboutissakin koronavirus on kuulemma jo täysin unohdettu. Nyt huolenaiheina ovat kylmyys ja malaria.

Matkasuunnitelma oli valmis: ensin matkustaisin kolmeksi yöksi Djiboutiin, josta siirtyisin neljäksi yöksi Somalimaahan. Lentäen. Lentoliput ostin Ethiopian Airlinesiltä Tukholman/Frankfurtin ja Addis Abeban kautta. Olen pitänyt Ethiopian Airlinesiä luotettavana lentoyhtiönä, joka ei ole keskeyttänyt lentoja edes virusmutaatiokohteisiin, kuten Lontooseen ja Johannesburgiin. Luotto oli siis kova, mutta viikkoa ennen lähtöä varaus alkoi muuttua. Tuli selväksi, että Djibouti jäisi pois suunnitelmasta, kun uuden aikataulun mukaan minun olisi pitänyt olla samaan aikaan sekä Djiboutin että Addis Abeban lentoasemilla. Seuraavana päivänä peruttiin Tukholma-Addis Abeba -lento ja syyksi ilmoitettiin “unplanned circumstances“. Peruin koko roskan ja pyysin rahanpalautusta, joka luvattiin 4–6 kuukauden kuluessa. Luottokorttiyhtiöllä uhkaaminen sai Ethiopian Airlinesin lopulta palauttamaan summan kolmessa päivässä! Ostin Ethiopian Airlinesiltä uuden lentolipun, mutta nyt pelkästään Somalimaan Hargeisaan. Djibouti saisi jäädä odottamaan tulevaisuutta ja olisipa ainakin yksi koronatesti vähemmän, sillä Djibouti pikatestaa kaikki saapuvat matkustajat rajalla. Somalimaa ei näin tee. Sinne riittää pelkkä etukäteen tehty negatiivinen koronatesti.

Koronatestit lienevät kultakaivos niitä tekeville yrityksille, mutta onneksi Finnair on neuvotellut Terveystalon kanssa diilin hieman halvemmasta testistä matkailijoita varten. Koronatesti maksoi 211,50 euroa, josta sain vielä noin vitosen alennusta, kun laitoin vaatimattoman määräni Finnairin plussapisteitä palamaan. Oulussa testitulos luvattiin 24 tunnin kuluessa ja se tulikin jo noin 15 tunnissa. Paperinen englanninkielinen todistus oli kourassa 24 tunnin kuluttua itse testistä. Se maksoi 10 euroa. Todistuksen nähdessäni totesin, että sellainen olisi erittäin helppo väärentää. Aitojen ohella väärennetytkin koronatestit ovat hyvä bisnes näinä aikoina. Muuten, Terveystalo tai Finnair eivät vaadi heidän palvelunsa käyttämiseen, että sinulla on lento Finnairilla. Minäkin olin lähdössä maasta Lufthansalla. Toki Oulusta Helsinkiin lensin Finnairilla.

Ethiopian Airlinesin lento Frankfurtista Addis Abebaan ei ollut edes puolillaan, mutta kaikilla oli hyvin tilaa levittäytyä.

Illallinen tarjoiltiin Kroatian rannikon yllä. Kanaa, perunaa, porkkanaa, salaatti, salaatinkastike, sämpylä ja kirsikkatortunpalanen vaniljakastikkeella.

Addis Abeban lentoasema auringonnousun aikaan.

Viimein perjantaina 29. tammikuuta lähdin matkaan negatiivinen aito koronatestitodistus takataskussani. Lufthansalla Frankfurtiin ja sieltä edelleen Ethiopian Airlinesin vajaan seitsemän tunnin yölennolla ET 707 Addis Abebaan. Laajarunkokone ei ollut puolillaankaan, mutta silmiin pisti selkeiden turistien suurehko määrä. Ehkä puolet matkustajista oli turisteja. Liikematkustajat kun eivät taida matkustaa vaelluskengät jalassa ja rinkka selässä. Minun lisäkseni lennolla oli paljon yksin matkassa olevia vastuuttomia nuoria miehiä, samoin kuin vastuuttomia keski-ikäisiä pariskuntia rantalomalle matkalla. Useampi oli jatkamassa Addis Abebasta esimerkiksi Sansibarille, joka on kevään 2021 harvoja helposti saavutettavia rantalomakohteita. Mitään testejä ei tarvita. Vaelluskenkämatkailijat olivat varmaan sitten matkalla Etiopian vuorille, sillä Etiopiakin ottaa turistit nykyisin avosylin vastaan.

Laskeuduimme Addis Abebaan hieman ennen auringonnousua. Viimeistään täällä silmät avautuivat: kaikki eivät todellakaan istu kotona maski kasvoilla. Matkustajia on aivan kuin normaalissa tilanteessa, kaikki kaupat ovat auki (kiinalaista nuudeliravintolaa lukuun ottamatta), lentoja on kaikkialle Afrikkaan ja niitä valkoisia selkeitä turisteja on todella paljon. Brittejä, saksalaisia, italialaisia, amerikkalaisia. Käsidesillä ei täällä lotrata, eikä Ethiopian Airlinesikaan esimerkiksi Finnairin ja Lufthansan tavoin lykkää desinfiointisettiä kouraan koneeseen astuttaessa. Maskin käyttö on vaihtelevaa, eikä poliisi tule Frankfurtin lentoaseman tapaan rynnäkkökiväärin kanssa uhkailemaan, jos et käytäkään.

Somalimaa on kuivaa puoliaavikkoa.

Maisemaa Hargeisan laitamilta hieman ennen laskeutumista.

Lauantaiaamuna 30. tammikuuta kello 9.20 nousin Ethiopian Airlinesin lennolle ET 372 kohti Somalimaan pääkaupunkia Hargeisaa. Lento oli viimeistä paikkaa myöten täysi. Muita valkoisia matkustajia taisi olla kaksi, muuten kyydissä oli lähinnä diasporassa eleleviä somaleita matkalla koronaa pakoon entisille kotiseuduilleen. Kuka oli Tanskasta, kuka Ruotsista tai Britanniasta. Osa oli tulossa ihan Kanadasta ja Yhdysvalloista asti. Somalit ovat levittäytyneet laajalle. Lennolla tarjoiltiin kanasämpylä ja juomaa. Ihan viiniä ja oluttakin olisi saanut, vaikka kyydissä olikin pääosin islaminuskoista sakkia. Osa kehtasi viininkin valita, ehkä siksi että Somalimaa on täysin kuiva maa. Alkoholi on kielletty, eikä sitä ole mahdollista löytää edes tiskin alta. Somalimaa oli koneen ikkunasta nähtynä juuri sellainen kuin olin Afrikan sarven kuvitellutkin: karua puoliaavikkoa, jota rikkoivat vaatimattomat kylät ja siellä täällä olleet paimentolaisten hökkelit. Hiekka pöllysi, kun laskeuduimme 1,5 tunnin lennon jälkeen maan entisen presidentin Ibrahim Egalin mukaan nimetylle kansainväliselle lentoasemalle Hargeisan laitamille. Ei kiitotie tokikaan hiekkaa ole, mutta tuuli kuljettaa sitä lentokenttäalueellekin.

Hargeisan lentoaseman terminaalirakennus on pikkuinen, eikä kovin modernikaan enää, sillä se on avattu jo Britannian siirtomaakaudella vuonna 1958. Avaajana toimi Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa prinssi Henry, Gloucesterin herttua. Tapahtumasta muistuttaa laatta passintarkastusjonon yläpuolella. Koronatestitodistukset kerättiin suuremmin syynäämättä pois ennen terminaaliin astumista, eikä niitä saanut enää takaisin. Ennen tätä testitodistus haluttiin nähdä sekä Helsingissä että Frankfurtissa, mutta Addis Abebassa ketään ei enää kiinnostanut. Somalimaa vaatii, että testi on tehty viimeistään 96 tuntia ennen maahan saapumista.

Perillä Hargeisassa.

Hargeisan lentoasemalla ei sentään ole bussikuljetusta.

Somalimaan viisumi

Somalimaahan on helppo matkustaa ainakin näin lentäen, sillä viisumin saa saavuttaessa lentoasemalla. Viisumeja myöntäviä luukkuja on vain yksi, mutta jono etenee suhteellisen nopeasti. Valmiiksi täytetty viisumihakemus, yksi passikuva ja kopio passista on hyvä olla valmiina mukana. Matkatoimisto lähettää viisumilomakkeen sähköpostiin, vaikka nähtävästi lomakkeita on myös tiskillä. Passintarkastaja ottaa varmuuden vuoksi uuden valokuvan ja kysyy matkanjärjestäjäni nimeä. Siinä kaikki ja 30 päivän oleskeluun oikeuttava viisumileima lätkäistään passiin. Viisumin maksu suoritetaan seuraavalla tiskillä dollareina. Suomalaisen viisumi kustantaa 60 dollaria (n. 49,8 euroa), nepalilaisen viereisellä tiskillä ainoastaan kuusi dollaria. Seuraavaksi tarkastetaan vielä viisumimaksun kuitti ja matkaaja voi jatkaa matkalaukkuaulaan, jossa lentokentän työntekijät nostelevat laukkuja lattialle noudettavaksi. Mitään hihnoja ei Hargeisassa ole. Itse olin matkassa pelkillä käsimatkatavaroilla.

Näin olin saapunut pitkän matkan päätteeksi kansainvälisesti tunnustamattoman Somalimaan tasavallan pääkaupunkiin. Visit Horn of African oppaani herra Guled odotteli minua terminaalin ulkopuolella ja toivotti tervetulleeksi maahansa. Tästä alkaisi viiden päivän kiertomatka eri puolille Somalimaata. Maassa, jossa koronavirus ei enää hallitse.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus