Tervehdys Pallontallaajien käyttäjät,

Kiitos kun olet ollut mukana Pallontallaajien yhteisössä. Sivuston vähäisen kävijämäärän vuoksi olemme valitettavasti joutuneet tekemään päätöksen palvelun sulkemisesta tämän kevään aikana. Keskutelumahdollisuus foorumilla päättyy maanantaina 1.2. Sivusto tullaan sulkemaan toukokuun loppuun mennessä, johon asti vanhat viestit ovat vielä luettavissa, joten nyt kannattaa käydä nappaamassa vanhat matkamuistot talteen.

Ystävällisin terveisin,
Pallontallaajien tiimi

Saapuminen Adeninlahden rannalle Berberaan - Afrikkaan, Afrikkaan!
Pallontallaajat.net
Valikko

Saapuminen Adeninlahden rannalle Berberaan

1.2.2021

Matka Laas Geelin kalliomaalauksilta kohti Berberaa jatkui. Pyysin pysäyttämään auton joitain kilometrejä päätielle päästyämme. Guled oli etukäteen varoitellut seuraavan mäen huipulta avautuvan upean näkymän ja sellainen se totisesti oli. Afrikan sarven karua luontoa kauneimmillaan. Oppaani kertoi näkymän avautuvan alueelle, jonka nimi on Kooda Yare. Alueesta on suunniteltu kansallispuistoa ja sellainen sopisi tähän osaan Somalimaata erinomaisesti. Kyliä ja sitä myöten asukkaita kun on muutenkin vähäisesti. Ehkä jonain päivänä.

Kooda Yare voisi olla tulevaisuudessa kansallispuisto.

Lafaruugin kylän halki virtaa joki, jossa jopa keskellä kuivaa kautta virtasi pieni noro. Joenrantoja koristavat leveät kaktuspusikot.

Seuraava pysäytys tuli Guledin aloitteesta Lafaruugin kylässä, noin 45 kilometriä Laas Geelistä kohti Berberaa. Guled oli kuulemma aina halunnut pysähtyä tässä kohdassa ja olihan korkean vuoren reunustaman kylän halki virtaava joki kuvauksellinen. Olimme vain hetki sitten keskustelleet Somalimaan joista ja että, onko niissä käytännössä koskaan vettä. Sadekaudetkin ovat kuulemma sellaisia, että vettä ei välttämättä sada tai sadetta saadaan liian vähän. Pysyvästi virtaavia jokia ei Somalimaan puolella ole ja sellaiset löytyvät Somalian eteläosista (esimerkiksi Jubbajoki). Lafaruugin läpi nyt kuitenkin virtasi vielä näin kuivan kaudenkin aikana helmikuussa, joskin noro oli melko vaatimaton. Se oli kuitenkin riittävä pitämään joenpohjalla kasvavan ruohon hyvin vihreänä ja siten tarjoavan kylän lampaille ja vuohille ravintoa mielin määrin. Joen rannalla oli suuria kaktuspusikoita. Lafaruugin väki ei näin päivän kuumimpaan aikaan ulkona juuri liikkunut, joten otimme kuvia rauhassa ja pian jatkoimme matkaa. Berbera olisi enää 55 kilometrin päässä ja jo nyt lämpötila alkoi kivuta ylemmäksi. Berbera olisi Hargeisaa huomattavasti lämpimämpi kaupunki!

Lafaruugin halki virtaavan joen rantamia.

Lafaruugin pikkukylässä on puolenpäivän aikoihin rauhallista.

Olin eilisen päivän Boramaan suuntautuneen päiväretken ja tämän päivän ajomatkan aikana havainnut Somalimaan olevan varsin mäkistä maastoa. Rannikko Berberan lähellä on kuitenkin hyvin tasaista, mutta siitä huolimatta Adeninlahti näkyi jo pitkän matkan takaa. Guled oli iloinen, että näin Punaisenmeren ensimmäistä kertaa elämässäni juuri täällä Somalimaassa. Somalimaalaiset pitävät Adeninlahtea osana Punaistamerta, mutta minulla on eriävä mielipide asiasta: minusta Punainenmeri loppuu Djiboutin ja Jemenin väliseen Bab el Mandebin salmeen jo hyvissä ajoin ennen Somalimaan rannikkoa. Minulla on Punainenmeri siis edelleen näkemättä.

Hieman ennen Berberaa ohitimme kaupungin lentoaseman, jonka kiitotie on reilun neljän kilometrin pituisena Afrikan pisimpiä. Berberalaisilta asiaa kysyttäessä kiitotie on pisin! Joka tapauksessa se on Neuvostoliiton 1970-luvulla rakentama ja kun Somalia päätti vaihtaa Neuvostoliiton Yhdysvaltoihin, Nasa käytti kiitotietä 1980-luvulta aina vuoteen 1991 saakka avaruussukkuloidensa hätälaskupaikkana. African Express Airways on operoinut Berberan lentoasemalta viime vuosien aikana esimerkiksi Dubaita myöten, mutta nyt alkuvuonna 2021 lentoja ei ole minnekään. Kenttä toimii lisäksi sotilaslentokenttänä. Lähde: [1]

Saavumme Berberaan. Vastassa jalustalle nostettu muslimien pyhä kirja Koraani.

Berberassakin yleisin auto on Toyota Vitz.

Pian olimme Berberassa, joka erosi Hargeisasta kuin yö päivästä. Täällä kadut ovat leveät, on rauhallista ja kaikkialla on hyvin siistiä. Rauhallisuuteen toki vaikutti se, että Somalimaan merkittävimmässä satamakaupungissa sattuu olemaan ainoastaan noin 60 000 asukasta. Siisteys on kuulemma paikallisen, suositun kaupunginjohtajan ansiota, sillä tämä on sijoituttanut roskakoreja ympäri kaupunkia ja niitä jopa tyhjennetään. Lisäksi berberalaisnaiset lakaisevat kadut illan ja yön aikana putipuhtaiksi. Se on nimenomaan naisten työtä ja sitä myöhemmin illalla pääsin todistamaankin.

Ajoimme ensitöiksemme jemeniläiseen ravintolaan, sillä onhan Berbera miltei vastapäätä Jemenin tärkeintä satamakaupunkia Adenia. Kanssakäyminen ja liikenne maiden välillä on tiivistä, ja Berberassakin asuu paljon jemeniläisiä. Osa tietenkin on Jemenin epävakaita oloja paossa, kuten ilmeisesti juuri ravintolamme henkilökunta. Al Yemen Alsaeed Restuarantiin marssitaan jemeniläisten pitämän kaupan kautta. Tiskin takana häärineet jemeniläismiehet olivat hyvin ystävällisiä ja nytpä minullakin on jemeniläinen Facebook-kaveri. Kertoivat olevansa kotoisin kaupungista nimeltä Ibb eli jostain pääkaupungin Sanaan ja Adenin puolivälistä. Myös itse ravintolan henkilökunta on siis yhtä lukuun ottamatta Jemenistä. Jemeniläiset erottaa vaaleammasta ihosta sekä siitä, etteivät he puhu juurikaan somalia. Somalit sen sijaan osaavat jonkin verran arabiaa, vaikka kielet eroavatkin toisistaan suuresti.

Tilaus tultiin ottamaan jo ennen kuin ehdin edes istahtaa: tilasin kokonaisen kalan, jonka pääsin myös näkemään ennen kuin se valmistettiin. Kala oli vielä yöllä uiskennellut Adeninlahdessa, mutta eipä arvannut joutuvansa suomalaisen syömäksi. Berbera merenrantakaupunkina onkin paikka, jossa on syötävä nimenomaan kalaa. Se on taatusti tuoretta. Ehkä parinkymmenen minuutin kuluttua kala sitten saapui pöytään ja mukana saapui myös riisiä, jonkinlainen vihanneskastike ja uunituore litteä leipä, chapati. Guledkin tilasi alun perin samanlaisen kalan kuin itse ja kävi sen myös tarkastamassa. Kuitenkin kuulemma hänen saamansa kala oli eri, joten hän lähetti sen takaisin keittiöön ja tilasi kanaa tilalle. Guled lähetti myös osan pöytäämme kannetuista ruoista takaisin, sillä emme olleet sellaisia tilanneet. En tiedä oliko syynä kielimuuri somalien ja jemeniläisten välillä vaiko jemeniläiset ihan bisnesmielessä yrittivät ujuttaa ruokia pöytäämme. Ruoka oli erittäin herkullista ja kokonaisen suuren kalan syömisen jälkeen olin täynnä. Somalimaalaisten tavoin myös jemeniläiset suosivat käsinsyömistä, eikä Al Yemen Alsaeed Restuarantissa eteeni tuotu haarukkaa ja veistä. Enkä sellaisia pyytänyt, koska maassa maan tavalla! Oma kalani ja tuorepuristettu mangomehu maksoivat kymmenen dollaria (n. 8 euroa).

Al Yemen Alsaaed Restuarantissa syödään käsin. Huomaa oikeassa nurkassa rukoilemassa olevan oppaani Guledin varjo.

Jemeniläisittäin valmistettu kala Al Yemen Alsaaed Restuarantissa.

Berberan jemeniläisravintolan yhteydessä toimii jemeniläiskauppa. Jemeniläiset muistuttavat ystävällisyydessään kovasti somaleita.

Ruokailun jälkeen turvamieheni Ayaanle tahtoi näyttää minulle paikan, missä paikalliset miehet olivat pureskelemassa khattia. Jemeniläisen ravintolan kanssa samassa rakennuksessa toimii erittäin halvan oloinen hotelli ja eräässä huoneessa miehet istuivat omilla matoillaan lattialla ja pureskelivat tuota merkillistä kasvia. Kaikki olivat kovin innoissaan saadessaan ulkomaalaisen vieraan ja pian kouraani jo työnnettiin ensimmäinen khatpensaan oksa. Oksan lehdet maistuivat kitkerältä, enkä tietenkään mitään tuntenut parin lehden pureskelun jälkeen, vaikka miehet tohkeissaan kyselivät tuntemuksiani. Tähän pitäisi paneutua paremmin myöhemmin. Nyt menisimme ensin kirjautumaan hotelliini.

Visit Horn of Africa oli varannut minulle huoneen kaupungin parhaalta paikalta, Damal Hotellista. Rakennuksen edustalla päivystää yötäpäivää aseistettu vartija ja sisällä kaikki on kovin uutta ja kiiltävää. Tämä oli suorastaan luksusta! Hotellin johtaja tuli henkilökohtaisesti kättelemään ja toivottamaan tervetulleeksi. Kuulemma paikka on vain 3,5 vuotta vanha. Ainoa miinus hotellissa oli se, että sain huoneen ilman ikkunaa. Toisaalta en minä täällä olisi kuin yön, pian lähtisimme uudelleen kaupungille. Niinpä reilun puolen tunnin kuluttua Guled tuli noutamaan minua. Hän itse majoittui halvemmassa motellissa jonkin matkan päässä. Samoin Ayaanle majoittui eri majatalossa. Hänen työnsä tältä päivältä oli ohitse, enkä häntä enää tänä päivänä nähnyt.

Berberalainen huoltoasema.

Berberalaisen khatkaupan myyntiartikkeleita.

Tosiaan se khat eli somaliksi jaad! Se olisi seuraavana ohjelmassa, eikä kuulemma liki kukaan Visit Horn of African asiakkaista halua jättää khattuokiota välistä! Aivan aluksi on kuitenkin todettava, että olen erittäin huumevastainen ihminen, enkä toivo huumeiden laillistamista Suomessa. Jo esimerkiksi pelkkä poltetun kannabiksen haju on vastenmielisimpiä löyhkiä mitä tiedän. Khat on kuitenkin monessa mielessä poikkeus: se ei esimerkiksi Suomessa täytä erittäin vaarallisen huumausaineen kriteerejä, eikä sen ole todettu aiheuttavan voimakasta riippuvuutta. Joka tapauksessa khat on Suomessa kielletty, mutta Somalimaassa se on erittäin laillista! Kyseessä on luultavasti ainoa huumausaine, jonka hyväksyn ja sellaista olin kiinnostunut kokeilemaan, kunhan Afrikan sarveen tai Jemeniin joskus matkustaisin. Khatia on käytetty näillä alueilla jo vuosisatojen ajan, mutta kuka kumma keksi ensimmäisenä ryhtyä pureskelemaan pikkuisia lehtiä! Khat on naapurimaassa Etiopiassa kasvava pensasmainen kasvi, khatpensas (Catha edulis). Pensaan lehdissä on psykoaktiivisia ainesosia, kuten katiinia ja katinonia, ja päihdyttävä vaikutus saadaan siis lehtiä pureskelemalla. Vaikutusta on kuvailtu amfetamiinin kaltaiseksi.

Khat on valtava bisnes Somalimaassa ja pieniä khatkojuja on kaikkialla erittäin tiheästi. Maassa on jopa khatmyymäläketjuja, kuten Gaafane. Ajoimme eräälle Berberan keskustassa sijaitsevalle khatkojulle, jossa oli ruuhkaa. Viitisentoista miestä oli ostamassa khattia samaan aikaan. Myyjiä oli kolme, joilla kaikilla oli kädet täynnä töitä eli khatpensaan oksia. Oksat olivat vielä tänään olleet kiinni pensaissaan Etiopian puolella, mutta aamun aikana ne oli korjattu ja kuljetettu kaasu pohjassa rajan yli Somalimaahan ja lopulta Adeninlahden rannalle Berberaan. Myyjät laittoivat asiakkaan tahtoman määrän oksia kasaan ja muovipussiin. Khatia on erilaisia laatuja ja valitettavasti paras (ja kallein) laatu oli päässyt loppumaan. Otimme siis 125 000 šillingillä (n. 12,5 euroa, n. 15 dollaria) saunavihdan kokoisen khatvihdan toiseksi parasta khatia. Annoin Guledille 15 dollaria ja hän hoiti maksamisen. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ostan huumeita (tai ehkä sitten Jemenissä uudelleen…).

Khatia käyttävät liki kaikki somalimaalaismiehet ja myynti on täysin avointa ja laillista, mutta siltikin se on hieman salamyhkäistä hommaa. Kuvia en myyjistä saanut ottaa, mutta itse myyntiartikkelin kuvaaminen oli sallittua. Eivät Alkonkaan myyjät asiakkaista puhumattakaan tykkäisi, jos aasialainen turisti tulisi ottamaan kuvia sinusta ostamassa viinapulloa. Kun khatvihta oli vaihtanut omistajaa, piti se seuraavaksi pestä: kojun edustalla oli pesupaikka ja pian meillä oli pesty ja puhdas khatvihta! Jos asuisin Somalimaassa ja minulla olisi oma sauna, varmasti kokeilisin khatvihtaa saunavihtana. Irtoaisiko psykoaktiivinen aines ilmaan nuuhkittavaksi löylyissä, ilman vaivalloista pureskelua?

Tälle terassille miehet kerääntyvät katsomaan laadukasta intialaiselokuvaa ja pureskelemaan khatia.

Vasemmalla kakkoslaatuinen khat, oikealla ykköslaatua.

Ajoimme Berberan upeaan vanhaankaupunkiin vihta takapenkillä. Menisimme pureskelemaan khatia kalastajien kanssa, sillä onhan Berbera satamakaupunki ja satama työllistää suuren osan kaupungin miehistä. Guled kertoi, että tässä kaupungissa miehillä on oikeasti varaa khatiin, koskapa töitä kerran riittää. Muuten khat on maassa melkoinen ongelma, aivan kuten alkoholi Suomessa. Usein miehet käyttävät aivan liian suuren osan palkastaan tähän kasviin. Ja vaikka rahaa ei olisikaan, pystyy muutamalla puhelinsoitolla ja/tai suhteilla järjestämään itselleen velaksi khatvihdan päivän ratoksi. Oppaani kertoi esimerkin kahdeksanlapsisesta perheestä, jonka isä katsoi järkevämmäksi sijoitukseksi ostaa khatia, kuin ruokaa perheelleen. Istahdimme kaupungin keskusaukion laidalla olevan kahvilan terassille. Kello kahden aikoihin iltapäivällä muita khatinpureskelijoita oli vain muutamia ja kaikki katsoivat pienestä televisiosta intialaista Bollywood-elokuvaa. Väkeä valui paikalle vähitellen omat khatvihdat kainaloissaan. Työt olivat päättyneet ja nyt oli aika rentoutua poikaporukalla. Naiset eivät yleensä käytä khatia ja jos käyttävät, tekevät he sen omissa oloissaan ja keskenään.

Khatin pureskelu vaatii harjoitusta, sillä ihan mitä tahansa lehtiä oksasta ei sovi heittää suuhun ja pureskella. Vain nuoret ja pehmeät lehdet ovat hyviä ja niistä tuleva vaikutus on paras. Guled perkasi minulle alussa pari oksaa, josta saatoin vain popsia kaikki lehdet suuhuni. Suussa näitä kitkeriä lehtiä tuli pureskella ja taitavimmat keräsivät lehtimössön jompaankumpaan poskeen. Useimmat kuulemma vain nielevät mössön ja niin tein minäkin. En vain käsittänyt, miten poskeen pystyy mitään keräämään. Kitkerää makua poistaaksemme, khatia pureskellessa nautitaan erityistä makeaa teetä, virvoitusjuomia (meillä oli omenafantaa) ja etenkin vettä. Veden nauttiminen on erityisen tärkeää, koska khat kuivattaa. Jatkuva juominen taas aiheuttaa sen, että vessassa saa ravata tiuhaan. Aivan kuin baarissa oluella ollessa. Nuorista lehdistä kalutut khatoksat laitettiin roskiksen virkaa toimittaneisiin pahvilaatikoihin, joista kahteen otteeseen pari miestä kävi korjaamassa oksat talteen. He olivat “crazy guys“, heille kelpaavat kaikki lehdet. Kysymyksessä saattoi olla myös rahakysymys: varaa oli vain muiden jo kaluamiin oksiin.

Puolet minun ja Guledin khatvihdasta.

Khatinpureskeluseuraa berberalaisterassilla.

Samaan pöytään istahtanut nuorukainen oli kovasti kiinnostunut valkoihoisesti khatinpureksijasta. Mies ei osannut englantia paria sanaa enempää, mutta pian hän alkoi ojennella minulle sitä parempaa khatia, jota hänen oli onnistunut jostain ostaa. Tämän parempilaatuisen khatoksan tunnistaa tummemmanpunaisesta rungosta. Minä en kylläkään erottanut laatuja, mutta ehkä reilun tunnin pureskelun jälkeen jonkinlainen rentoutuminen ja lievä hyvän olon tunne alkoi vallita kehossani. Khat ei saanut päätäni huippaamaan, vaan seisomaan noustessa olo oli selväpäinen. Juurikin rentoutuminen on yksi khatin vaikutuksista. Paikalla istuskelleiden miesten mukaan khatilla on myös esimerkiksi piristävä vaikutus, enkä kuulemma tulisi nukkumaan seuraavana yönä. Guled käänsi erään paikalla olleen miehen puhelua minulle, sillä siinä mies toivoi tiukkaan sävyyn vaimolleen tämän jättävän hänet rauhaan. Olisihan hän pureskelemassa khatia eurooppalaisen kanssa! Kului ehkä 20 minuuttia ja vaimo saapui paikalle toteamaan tämän omin silmin.

Minä olin kahden tunnin pureskelun aikana todennut, että ihmiset ovat täällä täysin samanlaisia kuin Suomessakin. Somaleilla on khat, suomalaisilla alkoholi. Kumpikin kerää miehet terasseille istuskelemaan ja kumpikin aiheuttaa jatkuvaa tarvetta vessareissuille. Ainoa ero on se, että khatpäissään voi ajaa autoa ja mekin iltapäiväneljän aikoihin lähdimme ajelemaan kohti Berberan rantoja. Minun olisi päästävä uimaan. Guled kertoi, ettei voisi uida khatin vaikutuksen alaisena. Häneen kasvi vaikutti enemmän, mutta luultavasti hän osasi khathommat minua paljon paremmin.

Berberan Batalaale-rannalla on tilaa helmikuun alussa 2021. Rantatuoleja ei ole, eikä uimareitakaan.

Batalaale-rantaa kohti itää.

Hetkessä olimme Batalaale-rannalla, joka on varmaankin kaupunkia lähinnä oleva ja siten suosituin ranta. Oppaani mukaan ranta ei ole Somalimaan kauneimpia, mutta minulle tämä riitti oikein mainiosti. Taivaalla ei ollut pilven pilveä, tuuli oli lämmin ja lämpötila oli +28ºC. Hiekkarantaa oli silmänkantamattomiin ja hiekka oli hyvin lämmintä. Rannalla on Maan-Soor-hotelli, jolla on muutamia rantabungaloweja, jotka tosin ovat melko kaukana merestä. Heillä on myös jonkinlaista sukellustoimintaa tarjolla paikalle eksyville matkailijoille. Berberalla olisi valtavan suuri potentiaali olla merkittävä aurinkolomakohde eurooppalaisille charter-turisteille. Lentokenttä ja hyviä hotelleja löytyy, samoin pitkä hiekkaranta ja takuuvarma aurinko! Muut rannalla olijat olivat paikallisia, pääosin naisia, jotka minut nähdessään tahtoivat otattaa valokuvat itsestään. Lähetin ne myöhemmin Whatsappin välityksellä, mutten taida täällä nyt julkistaa.

Adeninlahden vesi oli hyvin lämmintä, mutta aallot tekivät uimisesta hieman hankalaa. Ranta syveni loivasti ja oli hiekkapohjainen. En silti uskaltanut mennä kovin kauas, sillä en halunnut päätyä merivirtojen mukana vastarannalle Jemeniin. Adenin valot muuten kuulemma näkyvät vastarannalta yöaikaan hieman Berberan itäpuolelta. Kuulostaa epäuskottavalta, koska etäisyyttä kaupunkien välillä on 260 kilometriä. Aikani uiskenneltuani siirryin rantahiekkaan pysäköityyn autoon ja jatkoimme khatin pureskelua, vaikka minulle alkoi riittää. En enää tuntenut minkäänlaista vaikutusta pureskelustani huolimatta, sen sijaan syljeneritys oli lisääntynyt. Pimeyden laskeuduttua kokonaan Berberan ylle, lähdimme kiertelemään kaupungin kaduille autolla. Päämäärätön autoilu ja khatin pureskelu samaan aikaan ovat somalimaalaisten suurta hupia iltaisin. Kiertelimme ympäri kaupunkia ja lopulta Guled tahtoi ostaa lisää khatia. Löysimme parempaa laatua eräästä khatmyymälästä, mutta en minä edelleenkään huomannut mitään eroa siihen aiempaan laatuun. Autoilimme vielä aikamme, kunnes Guled jätti minut hotellille ja lähti jatkamaan khatin parissa motellilleen. Minun ei tarvitsisi enää khatiin Afrikan puolella kajota.

Sen sijaan, että laittaisin tänne kuvan hotellihuoneesta, laitankin kuvan Damal Hotellin hissin painikkeista. Suomalainen hissinasentaja on tuskin ollut täällä asennushommissa.

Kävin suihkun jälkeen vielä ulkona ostamassa vesipullon, mutta sen jälkeen jäin katsomaan Arabiemiraattien televisiokanavia (somalimaalaisia ei ollut tarjolla) ja istumaan ilmastoidussa hotellihuoneessa. Berberassa ilmastoinnille on tarvetta näin talvellakin, sillä lämpötila pysytteli hellelukemissa jopa näin myöhään illallakin. Minua oli varoiteltu, etten saisi unenpäästä kiinni tänä yönä, mutta taisin nukahtaa samantien. Khat ei aiheuttanut edes vatsanpuruja, kuten olin hieman pelännyt!

Edellinen viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus