Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Ateena

Kakía Langádan rotkolaakson ja Mitátan kylän kautta kotimatkalle

3.-4.7.2020

Viimeinen kokonainen päivä Kreikassa alkoi tällä kertaa ihan hotelliaamupalalla, ensimmäisellä sellaisella tällä matkalla. Hotel Akrotirin ainoina asukkaina olimme nyt ainoina asiakkaina hotellin upealla terassilla nauttimassa Platiá Ámmoksen helteisestä aamusta ja upeista näkymistä aina Peloponnesokselle saakka. Aamupalan jälkeen nappasimme hotellilta vieraille tarkoitetun aurinkovarjon ja heitimme sen vuokra-auton peräkonttiin. Tänään olisi rantapäivä. Ensiksi tosin ajattelimme katsastaa Agía Pelagían, Kytheran saaren toiseksi tärkeimmän “turistirysän”. Tärkein sellainen oli ollut unelias Kapsáli saaren etelärannikolla. Platiá Ámmoksesta on aluksi ajettava Karaváksen kylään, mistä lähtee hyväkuntoinen, paikoin serpentiininä kulkeva tie alas Agía Pelagíaan, niin ikään Kytheran koillisrannikolle.

Agía Pelagían rantakadulla on heinäkuussa 2020 tunkua.

Agía Pelagían rannalla on liki mahdotonta säilyttää turvavälit muihin koronaisiin auringonpalvojiin.

Agía Pelagía on reilun 400 asukkaan kylä ja elää pääosin matkailusta. Paitsi, että nyt kesällä 2020 matkailu ei kyllä elättänyt yhtään ketään. Turisteja ei vain ollut, vaan kylän hieno hiekkaranta aurinkovarjoineen ja -tuoleineen oli typötyhjä. Hiljaiselta näytti myös hotellien ja muiden majoituspaikkojen pihamailla. Pääosin tyhjillään olivat lisäksi ne muutamat kahvilat ja ravintolat, joita Agía Pelagían rantakadulla oli. Kylän ainoassa matkamuistomyymälässä oli pari muutakin asiakasta, muttei kuitenkaan ulkomaalaisia. Olisin halunnut ostaa avaimenperän oman autoni avaimiin, mutta täältä ei sellaista löytynyt. Ajattelimme ajella myöhemmin huviksemme vielä kerran etelärannikon Chóraan. Siellä tarjonta olisi parempi. Agía Pelagían rantakatu oli nopeasti katseltu. Otimme seuraavaksi suunnan kohti Kakía Langádan rantaa, jonka olin nähnyt eräässä Youtube-videossa aiemmin. Ranta on hieman syrjäisempi, eikä perille saakka johda edes päällystetty tie. Lopulta päätin jättää auton Langáda-rannan parkkipaikalle, joka on pitkähkö ranta juuri ennen Kakía Langádaa. Langádan rannalla oli jopa kaksi ihmistä ja rantabaari, joka ei kyllä tietenkään ollut avoinna.

Langádalta oli muutaman sadan metrin kävely omalle syrjäiselle rannallemme, jonka ainutlaatuiseksi tekee sen sijainti ja maisemat! Ranta nimittäin sijaitsee muutaman kilometrin pituisen Kakía Langádan rotkon suulla, jylhien vuorten reunustaessa pienellä kannaksella sijaitsevaa pikkukivirantaa. Kannaksen toisella puolella on Välimeri, toisella melko matala sadan metrin pituinen laguuni. Aina Trifilliánikan kylään saakka jatkuva Kakía Langádan rotko on paikka, josta osmanikaappari Hayreddin Barbarossa tunkeutui Kytheralle vuonna 1537 ja valloitti koko saaren. Itse en olisi kyllä pystynyt laguunia pidemmälle rotkoa etenemään, mutta ehkäpä osmaneilla oli varusteet kunnossa, eivätkä olleet matkassa pelkillä rantasandaaleilla. Joka tapauksessa nyt pikkuisella rannallamme ei ollut osmaneja, ei muita turisteja, eikä sitä myöten koronavirustakaan. Rotkolaakson rinteillä kiipeilleiden villivuohien ääntely rannan rauhaa tosin “rikkoi”. Parin tunnin pulikoinnin jälkeen totesimme auringonoton riittävän ja päätimme lähteä käymään Chórassa. Koko aikana Kakía Langádan rannalle ei ilmestynyt muita.

Tämä tie johtaa Kakía Langádan rannalle ja rotkon suulle.

Kannaksella olevan rannan takana on laguuni.

Kakía Langádan pikkukiviranta.

Kävimme Chórassa, jossa mukaan tarttui hieno saarella valmistettu avaimenperä (nytpä olisi muisto tältä saarelta), paikallista oreganoa ja 80 millilitran pullo Kytheran omaa fatourádaa, kanelilla ja neilikalla maustettua tsipouro-viinaa. Sellaisen saisi viedä käsimatkatavaroissa kotiin. Paluumatkalla takaisin kohti pohjoisen Platiá Ámmosta ja hotelliamme, pysähdyimme tankkaamassa Potamóksessa, jossa sijaitsee kaksi saaren neljästä huoltoasemasta. Litra ysivitosta maksoi 1,659 euroa. Auton tankkauksen jälkeen päätimme tankata myös itsemme. Auto eilen tutuksi tulleelle parkkipaikalle ja istahdus johonkin keskusaukion ravintoloista. Päädyimme mussakaan ja kreikkalaiseen salaattiin. Ruokaa odottaessamme päätin sitten tehdän lähtöselvityksen seuraavan päivän lennolle Ateenasta Kööpenhaminan ja Tukholman kautta Helsinkiin. Alun perin meidän piti matkustaa Lufthansalla Münchenin kautta Helsinkiin ja jopa järkevillä matka-ajoilla. Lufthansa perui paluun ja me saimme vaihdettua lipun SAS:n lennolle Ateenasta Tukholman kautta Helsinkiin. Tämäkin kuitenkin peruttiin ja lopulta meillä oli monimutkainen pohjoismaisten pääkaupunkien kiertue lipullamme. Paitsi, että SAS:n asiakaspalvelija oli mokannut oikein kunnolla ja nyt lähtöselvitystä tehdessäni varaus oli enää olemassa vain yhdelle hengelle! Onneksi huomasin asian hieman ennen SAS:n asiakaspalvelun sulkeutumista tälle päivälle ja soitto Tanskaan ratkaisi asian. SAS:lla en lentäisi ihan vähään aikaan, sen verran karmivan kokemuksen firmasta sain.

Ajoimme illaksi takaisin Platía Ámmokseen, jossa oli vielä lähdettävä kerran uimaan. Seuraavasta kerrasta lämpimissä vesissä ei olisi tietoa, eikä kyllä lämpimistä illoistakaan. Kreikkaa tulisi ikävä viimeistään syksyllä.

Maisemaa Karaváksen ja Platiá Ámmoksen kylien välillä.

Näkymä korkealla sijaitsevasta Mitátan kylästä kohti etelää. Pikkuinen Viarádikan kylä sijaitsee kuvassa oikealla keskellä.

Viimeisen päivän aamuna söimme matkan varrella kerääntyneen ruoan ja kävimme palauttamassa avaimen Hotel Akrotirin vastaanottoon. Edelleen olimme ainoita vieraita. Lento takaisin Ateenaan lähtisi vasta iltapäivällä, mutta sitä ennen ajattelimme vierailla Karaváksen kylän liepeillä sijaitsevilla Amir Alin lähteillä, jonne on kyllä opasteet. Niistä huolimatta emme löytäneet paikkaa ja tiet kävivät lopulta aivan liian ahtaiksi Citroen Cactuksellemme. Jätimme paikan näkemättä ja ajelimme lopulta Aroniádikan kylään. Ajattelimme syödä lounaan vielä ennen lentoa, vaikkei nälkä oikeastaan ollutkaan. Lounaan jälkeenkin oli aikaa jäljellä, joten keksin lähteä käymään Mitátan pikkukylässä. Mitátalla on traaginen lähihistoria, johon sisältyy useampia voimakkaita maanjäristyksiä. Viimeisimpänä maa järisi vuonna 2006 jopa 6,9 momenttimagnitudin voimalla tuhoten kylän rakennuksia ja tekemällä muun muassa kirkosta liian vaarallisen käyttää. Kovia kokenut kirkko kuitenkin seisoo edelleen upealla paikalla kylän keskusaukiolla, suuren Tsákona-laakson rinteellä. Seuraava kunnon järistys varmasti saa rakennuksen romahtamaan.

Mitátan keskusaukiolla seisoo käyttökiellossa oleva vanha kirkko sekä oikealla korjattu kahvila-ravintola.

Vuoden 2006 maanjäristyksen jälkiä Mitátan kirkossa.

Palautimme vuokra-Citroenimme kahden jälkeen Kytheran lentoasemalle. Viikon aikana olimme ajelleet ympäri Kytheraa ja Antikytheraa yhteensä 298 kilometrin verran. Lentoasemalla oli maskipakko, joten istuskelimme ulkona. Ulkona oli lisäksi viileämpää kuin ilmastoimattomassa terminaalissa. SkyExpressin lentomme GQ 441 takaisin Ateenaan olisi pitänyt lähteä kello 16.10, mutta se lähti hieman aikataulusta jäljessä. Se ei haitannut, koska joutuisimme odottelemaan Ateenan lentoasemalla seuraavaa lentoa ihan riittämiin. Menolennolla koneessa oli ollut yksi lentoemäntä ja 11 matkustajaa me mukaan lukien. Nyt lennolla Ateenaan lentoemoja oli kaksi ja matkustajia yhdeksän.

Kytheran Aléxandros Aristotélous Onásiksen lentoasema on koronakesänä hiljainen ilmestys.

Lentoasemalta voi ostaa viimeiset matkamuistot.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meillä piti olla Ateenaan palattuamme vielä yli puoli vuorokautta aikaa tutkia tätä pääkaupunkia, mutta kiitos Lufthansan lentojen peruutusten, emme enää ehtineet kaupungille. SAS:n lennolla Ateenasta Kööpenhaminaan oli 13 matkustajaa ja koneena oli 180-paikkainen Airbus A320. Aiemmilla kerroilla Kööpenhaminassa konetta vaihtaessani olin saanut hyvin positiivisen kuvan tästä kentästä, mutta nyt vastaanotto oli kolkko. Tanska taitaa olla kuin Suomi eli ulkomaalaisten tulisi pysyä mahdollisimman kaukana. Passintarkastuksessa tivattiinkin sitten tylysti mitä aion tehdä Tanskassa, johon vastasin tylysti “nothing“. Seuraava vastoinkäyminen tuli, kun lentoaseman lähtöselvitysautomaatit eivät toimineet, eikä Pohjoismaiden suurimman lentoaseman transfer centressä ollut puoliltaöin henkilökuntaa, eikä missään edes aukioloajoista kertovaa kylttiä. Sen sijaan siellä ja kaikkialla lentoasemalla oli valtavan törkyistä. Koko lentoasemalla viettämämme yön aikana en nähnyt ainuttakaan siivoojaa, mutta ehkäpä koronavirus ei ole tanskalaisten mielestä mikään syy siivoukselle. Sen sijaan lentoaseman henkilökunnalla riitti kyllä pitkin yötä intoa potkia hereille penkeillä nukkuvia jatkolentoa odottavia matkustajia ja vaatia laittamaan maski kunnolla kasvoille. Ja minä kun vielä toukokuussa suunnittelin lähteväni kesälomalla Tanskaan. Onneksi en lähtenyt!

Lopulta lähtöselvitys Tukholman-lennolle ja edelleen Helsinkiin onnistui ihan lähtöportilla, sillä transfer centreen ei ollut ilmestynyt aamuseitsemään mennessä työntekijöitä. Arlandan lentoasemalla tunnelma oli mukavan vapautunut, kun maskeja ei yhtäkkiä ollut kenelläkään. Helsinkiin saavuimme iltakuuden aikoihin.

Lento Kytheralle ja Avlémonaksen kaunis rantakylä

27.6.2020

Jo etukäteen tiedossa oli, mihin Kreikassa matkustaisin, jos ja kun sinne taas suuntaisin. Vastaus oli Kythera ja Antikythera, kaksi saarta Peloponnesoksen ja Kreetan välissä. Mitään järkevää syytä minulla ei ole, nämä saaret nyt vain ovat olleet takaraivossa jo hyvän aikaa ja nyt koronavirus antoi minulle loistavan syyn matkustaa jälleen Kreikkaan! Saarille pääseminen vaatii hieman enemmän vaivaa, kuin esimerkiksi Kreetan ja Rodoksen saavuttaminen Suomesta. Kytheralle kun ei ole lomalentoja mistään (ei edes Saksasta) ja ainoat keinot päästä saarelle ovat reilun puolen tunnin lento Ateenasta tai laivamatka mantereelta. Antikytheran taas voi saavuttaa vain laivalla, mutta siitä lisää myöhemmin.

Sky Express on toinen kahdesta lentoyhtiöstä, jotka saarelle operoivat, ja sen lennolle meillä oli liput. Etukäteen olin lukenut, että maskin lisäksi myös kertakäyttöisten käsineiden käyttäminen lennolla olisi pakollista. Senpä vuoksi olin hankkinut kertakäyttökäsineitä, mutta lopulta edes lentoemäntä ei hanskoja käyttänyt. Olen muutenkin ihmetellyt hanskojen käyttöä, sillä kädet käyvät kasvoilla ja ties missä hanskoista huolimatta. Viruksen saa siis kyllä hanskoistakin ja sen voi levittää hanskoilla itsestä muualle! Joka tapauksessa lentomme Kytheralle lähti ajallaan ja potkurikoneessa oli ainoastaan 11 matkustajaa, joiden joukossa me ja kielestä päätellen tanskalainen vanhempi pariskunta.

Sky Expressin lennolla GQ 440 Kytheralle.

Vuokra-automme Citroen Cactus ei ole kaunein ranskalaisauto.

Káto Livádin kylä Theofilos Apartmentsin terassiltamme nähtynä. Täällä kaikki kasvattavat oliiveja ja viinirypäleitä.

Laskeuduimme Aléxandros Aristotélous Onásiksen lentoasemalle 40 minuutin lennon päätteeksi ja saimme etukäteen Drakakis-autovuokraamolta varaamamme vuokra-auton alle nopeasti. Epätoivoisesta tilanteesta saarella kertoi se, että varattaessa saimme koodilla “covid-19” 25 prosentin alennuksen, vaikka periaatteessa pitäisi olla kuumin lomasesonki ja hinnat taivaissa. Alennuskoodin nimi kertoo kaiken oleellisen paikallisen turismialan tilasta: asiakkaita ei koronaviruksen vuoksi ole (vaikkei Kytheralla olekaan todettu ainuttakaan tautitapausta koko pandemian aikana)! Vuokraamon tiskillä palvellut ystävällinen nainen kertoikin saarella olevan nyt hyvin hiljaista, kun ulkomaalaisten on vaikeaa saapua saarelle. Vuokraamokopin seinässä olleet Sydneyn ja Melbournen ajoissa raksuttaneet kellot paljastivat saaren olevan erityisesti Australiassa asuvan “diasporan” suosiossa. Täältä on aikoinaan lähdetty joukolla toiselle puolelle maailmaa parempaa elämää etsimään, mutta nyt Australiasta on turhan hankalaa lähteä kotisaarelle vierailemaan. Melko olemattoman ulkomaalaismäärän sijaan saarella olisi kylläkin joitain kreikkalaisia turisteja, jotka tulevat tänne esimerkiksi viikonlopuiksi mantereelta. Muuten turistien tarvitsemat palvelut, kuten ravintolat ja hotellit ovat avoinna aivan normaalisti. Eikä täällä turisteja kuulemma pelätä, vaan kaikki otetaan avosylin vastaan, kunhan vain osaa käyttäytyä koronaviruksen vaatimalla tavalla!

Kytheralle suositellaan mahdollisimman pientä vuokra-autoa ahtaan tiestön takia ja minäkin olin varannut pienen Nissan Micran seitsemäksi päiväksi hintaan 270 euroa sisältäen omavastuun pienennyksen. Drakakis kuitenkin ystävällisesti antoi meille samaan hintaan suuremman autoluokan Citroen Cactuksen. Autoja pitää kuulemma herätellä talviuniltaan ja niinpä Cactuskin oli nyt kaivettu hangesta meidän allemme viikoksi. Ranskalaiset pyrkivät tekemään autoistaan mahdollisimman erikoisia ja hankalia ajaa, mutta kyllä Cactuksella viikon ajelisi. Omaksi en moista harkitsisi. Tiestö vain sattui paljastumaan mutkaiseksi ja ahtaaksi, kuten olin lukenutkin. Cactus tuntui aivan liian suurelta autolta Kytheran teille, kun jopa saaren pohjois-eteläsuuntaiselle “valtaväylällä” oli paikoin ahdasta kahden auton kohdata. Onneksi etäisyydet ovat pienet ja päällyste pääosin ihan hyvässä kunnossa. Ajamisesta tekee nautittavaa myös hyvin vähäinen liikenne, sillä asukkaita on vain nelisentuhatta, eikä heistä yksikään liiku päivän kuumimpaan aikaan. Kaahaaminen on täällä täysin mahdotonta, sillä kylien kohdalla voi ajaa enintään 30–40 km/h ja ulkopuolella teoriassa jopa 90 km/h. Käytännössä kylien ulkopuolella on mahdollista ajaa enintään kuuttakymppiä!

Avlémonas on kuvankaunis kreikkalaiskylä.

Mpotzio-ravintolan terassilta avautuu näkymä Avlémonaksen luonnonsatamaan.

Puolen tunnin kuluttua saavutimme Theofilos Apartments -nimisen taloryppään Katounin kylän liepeiltä, läheltä Livádia, erästä saaren suurimmista asutuskeskuksista. Maksoimme kahdesta yöstä yhteensä 45 euroa. Summalla saimme oman keittiön, vessan, terassin, television, ilmastoinnin ja tietenkin myös sängyn. Henkilökunta ei osannut englantia, mutta sehän ei ole ongelma! Pikaisen pysähdyksen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Päätimme ajella Avlémonaksen kylään Kytheran kaakkoisnurkalle. Kylään johtava tie on juuri sopiva yhdelle autolle, mutta onneksi parinkymmenen minuutin aikana ainuttakaan autoa ei tullut vastaan. Tie mutkitteli halki pienten kylien ja välillä matkaan sattui serpentiiniä.

Avlémonas on idyllinen kreikkalaiskylä, joka tunnetaan kauniista luonnonsatamastaan. Ei siihen poukamaan risteilyalus peruuttaisi, mutta pienet soutuveneet kylläkin. Poukamassa polski muutamia lapsia. Muuten elämä oli keskittynyt kylän muutamaan rantaravintolaan. Valitsimme ylivoimaisesti parhaalla paikalla olevan Mpotzion, jonka terassilla oli mukavasti ruokailijoita. Sieltä on näkymä tuohon Avlémonaksen kuvankauniiseen luonnonsatamaan, eikä kapverdeläisen musiikin soittaminenkaan pahaa tehnyt! Kythera ei selvästikään ole kovin suosittu matkakohde, sillä ravintolassa ei ollut lainkaan englanninkielistä ruokalistaa. Tarjoilijatar kuitenkin osasi englantia ja saimme mahamme täyteen erinomaista kreikkalaista ruokaa 32 eurolla. En muista mitä kahden hengen ruokailu Kreetalla tai Rodoksella maksaa, mutta Kytheralla se on kreikkalaisen salaatin ja paikallisen viinin kera kokemuksemme mukaan 27–35 euroa.

Kylän satama.

Avlémonaksessa on pieni linnoitus 1500-luvulta.

Avlémonas.

Avlémonaksen kiertää kymmenessä minuutissa. Tässä muutaman kymmenen asukkaan kylässä on ravintoloiden lisäksi 1500-luvun pikkuinen linnoitus, kalasatama ja kauppa. Kauppareissun päätteeksi ajoimme Kytheran pisimmälle rannalle läheiseen Palaiópolin kylään. Rannalla oli kaksi muuta ihmistä, joten turvavälien pitäminen oli melko vaivatonta. Täällä koronavirus ja sitä myöten kuolema ei todennäköisesti väijyisi. Hieman ennen auringonlaskua ajelimme takaisin hotellille. Seuraavana aamuna saisi nukkua pitkään, sillä aamuisen Ateenan nähtävyyksien kiertelyn vuoksi edellinen yö oli jäänyt kovin vajaaksi.

Ateenan katselmus neljässä tunnissa ilman maskia

26.-27.6.2020

Ulkomaanmatkailusta on viimeisten kuukausien aikana kehittynyt käsittämättömän vaikea harrastus, eikä suomalaisille avoinna olleita maita ole ollut liiaksi asti. Saatikka sellaisia, jotka olisi voinut saavuttaa helposti. Ilman koronaviruspandemiaa olisin matkustanut kesälomallani ehkä Algeriaan tai edes jonnekin eksoottiseen kohteeseen Euroopan ulkopuolella. Loma Suomessa ei jaksanut inspiroida, sillä kotimaata ehtii kyllä nähdä ihan riittämiin vuoden kuluessa. Ulkomaille oli päästävä ja siihen lääkettä ensimmäisten joukossa tarjosi Kreikka. Maa kertoi toukokuun lopulla avaavansa rajat suomalaisille 15. kesäkuuta lähtien. Seuraavana päivänä tästä ilmoituksesta meillä oli lennot Ateenan kautta Kytheran saarelle kolmen viikon päähän. Edellisestä Kreikan-matkasta olisikin jo kymmenen vuotta! Suomi ei tietenkään vielä matkalle lähdettäessä Kreikan-matkailua suositellut, mutta kun katsoo Kreikan kesäkuun tartuntalukuja, ei Suomen antama suositus ole järkevä. Kreikka tietänee oman tilanteensa paremmin.

Akropoliilla on kesäkuussa 2020 tyhjää. Kuvan ainoa ihminen on Akropoliilla työskentelevä opas.

Parthenonin temppeli hallitsee Ateenan Akropolis-kukkulaa.

Viikon kuluttua lentojen varaamisesta Lufthansa perui paluulennon ja tarjosi vain rahojen palautusta. Lufthansa on hieman vanhanaikainen lentoyhtiö ja palvelee asiakkaita vain puhelimitse. 1,5 tunnin jonotuksen jälkeen meillä oli uudet paluulennot. Samaan Star Allianceen kuuluva Lufthansa suostui mukisematta reitittämään meidät SAS:n lennoille Ateenasta Tukholman kautta Helsinkiin. SAS ja Ruotsin lehdistö olivat näyttävästi mainostaneet uusia kesäkohteita, minkä vuoksi olimme turvallisin mielin. Ateenaan lennettäisiin jopa kaksi päivittäistä vuoroa. SAS on kuitenkin niin surkeassa taloudellisessa tilanteessa, että myy lentoja, joita sillä ei ole aikomustakaan lentää. Niinpä jälleen viikon kuluttua paluu peruttiin. Tai oikeastaan se muuttui sellaiseksi, että jatkolento Tukholmasta Helsinkiin lähtisi tuntikausia aiemmin, kuin lentomme Ateenasta Tukholmaan. SAS kehotti ottamaan yhteyttä Lufthansaan ja Lufthansa SAS:iin. SAS:n suomenkielinen asiakaspalvelu Tallinnassa reititti meidät pyynnöstämme ja täysin mukisematta Ateenasta Kööpenhaminan ja Tukholman kautta Helsinkiin. (Viimeinen vastoinkäyminen tuli Kreikassa paluumatkan lähtöselvitystä tehtäessä, kun yllättäen kahden hengen varaus olikin muuttunut yhden hengen varaukseksi. Nyt soitin SAS:n asiakaspalveluun Tanskaan, jossa Tallinnan asiakaspalvelijan karmiva moka korjattiin ja toinenkin meistä pääsisi takaisin kotiin.)

Tällä hetkellä lentomatkailu vaikuttaakin olevan hieman turhan paljon arpapeliä. Mielestäni Kreikan olisi kannattanut valjastaa Aegean Airlinesin laivastonsa lentämään eurooppalaisiin pääkaupunkeihin ja tuomaan halukkaita turisteja maahan. Kuitenkin Lufthansan menolento Frankfurtin kautta säilyi koko kolmen viikon ajan muuttumattomana ja pääsimme matkaan. Niin lento Frankfurtiin, kuin lento Ateenaankin olivat täysiä. Kyllä matkustushalukkuutta löytyy, kunhan vain joku lentäisi. Onneksi sentään Lufthansa lentää ja vieläpä edelleen tarjoilee lennoillaan ilmaisia juomia ja ruokia!

Näkymä Akropoliilta kohti merta. Oikeassa alakulmassa Herodes Atticuksen odeion.

Monastirákin aukion laidalla on 1700-luvulla rakennettu Tzistarákiksen moskeija.

Hieman ennen laskeutumista lentoemännät jakoivat jokaiselle lomakkeen, jossa kysyttiin muun muassa matkan alkupiste, lennon numero ja missä aikoisi majoittua. Alun perin lomake olisi pitänyt esittää passintarkastuksen yhteydessä, mutta nyt olimme kuulemma onnekkaita, kun Ateenan päässä kaikki lomakkeet haluttiin yhtenä läjänä. Lisäksi kukaan ei lopulta halunnut nähdä passeja, sen kuin vain kävelimme Kreikkaan. Syynä saattoi olla se, että lento laskeutui yhden jälkeen yöllä.

Kreikassa julkisessa liikenteessä on käytettävä maskia eli vielä lentokenttäbussissa jouduimme kärvistelemään, mutta heti ulos päästyämme maskit roskiin ja normaali elämä voi alkaa. Ateenassa maskin käyttö kaduilla on yhtä yleistä kuin Suomessakin eli maskeja ei juuri näe. Se on ymmärrettävää, koska tapauksia tuli koko maassa vain kourallinen päivittäin. Majoituimme lyhyeksi yöksi Syntagma-aukion liepeille Omeros-hotelliin. Jo kello seitsemältä aamulla olimme ulkona ja kävelemässä kohti Akropolista. Meillä oli muutama tunti aikaa ennen kuin lento Kytheran saarelle lähtisi.

Modernin Ateenan ydin on Syntagma-aukio.

Ateena on suosittu turistikohde, mutta näin lauantaiaamuna kadut olivat tyhjiä. Ennen Akropolista turisteja näkyi tasan kaksi. Puhuivat englantia keskenään. Olen käynyt Akropoliilla kymmenen vuotta sitten, jolloin pääsymaksu sattui olemaan ilmainen jonkin juhlapyhän vuoksi. Nyt pääsymaksu oli 20 euroa. Kymmenen vuotta sitten Akropolis oli täynnä vierailijoita, nyt paikalla ei ollut juuri ketään. Paikkaan sai tutustua ilman väkijoukkoja ja siten myös koronavirusta. Akropoliilta laskeuduimme roomalaisen ja kreikkalaisen agoran kautta Monastirákin aukiolle. Aikamme kolusimme myös vanhanakaupunkina pidettyä Plákan kaupunginosaa ja nautimme aamupalan paikallisessa kahvilassa. Kreikassa tarjoilijoiden on pidettävä kasvomaskia ja Ateenassa se näyttääkin toteutuvan. Kytheran saarella säännön noudattaminen on hyvin kirjavaa, kuten myöhemmin havaitsimme.

Puolen päivän maissa matkustimme takaisin Ateenan lentoasemalle ja hyppäsimme Sky Expressin lennolle kohti Kytheraa.