Terjitin palmuparatiisi

4.-6.5.2014

E-n-Tkemkemtin keitaalta palattuani, vietin yön Chinguettissä. Aamulla tasan kello viisi puskataksi tuli noutamaan minut suoraan majatalolta, kuten olimme edellisiltana sopineet. Toisin kuin menomatkalla Atarista Chinguettiin, jolloin puskataksissa oli vain kaksi matkustajaa, niin nyt auto oli täynnä. Takana taisi istua kolme henkilöä ja apukuskin paikalla kaksi. Ensimmäiset kilometrit taitoimme matkaa säkkipimeydessä. Valon alkaessa hieman lisääntyä, koitti päivän ensimmäisen rukoushetken aika. Kuljettaja ajoi auton sivuun ja sammutti sen, jonka jälkeen miespuoliset matkustajat menivät muutaman metrin päähän tiestä suorittamaan muslimivelvoitteensa. Samoin toimivat muutkin tiellä liikkuneet autokunnat. Itse seisoskelin auton luona ja varmistin, että matkatavarani olivat vielä kyydissä avonaisessa takakontissa. Kuljettajanamme oli sama mies kuin menomatkallakin. Hän yritti menomatkan tavoin viritellä keskustelua ilmiselvästä lempiaiheestaan eli minusta, sillä nasrani-sanat alkoivat toistua puheessa. Muut matkustajat olivat joko väsyneitä tai heitä ei muuten vain kiinnostanut puhua minusta. Amogjarin rotkoon tullessamme matkalaiset kyllä jaksoivat rukoilla äänekkäästi.

Muutaman poliisin ja santarmin tarkastuspisteen jälkeen saavuimme Atariin noin tunnin kuluttua lähdöstä. Atarissa aurinko paistoi jo pilvettömältä taivaalta ja kaupunki oli selvästi herännyt uuteen päivään. Puskataksin kuljettaja ajoi minut maksutta jo tutuksi tulleeseen Bab Sahara -majataloon. Söin siellä aamupalan ja lounaan. Pian lounaan jälkeen sain kyydin Atarin liikenneympyrään, josta puskataksi Terjitin keidaskylään lähti.

Tie Atarista Terjitin risteykseen saakka on uutta hyvää asfalttia. Maan nykyinen, kesäkuussa 2014 jatkokauden saanut, presidentti Mohamed Ould Abdel Aziz on ilmeisesti panostanut paljon juuri tiehankkeisiin. Uudistettu tie ei kuitenkaan ollut estänyt säiliörekan kaatumista serpentiinitien mutkassa. Siinä se kökötti sen näköisenä, että saattaisi hetkenä minä hyvänsä lähteä alas rinnettä. Rekan hytti oli jo ilmassa, enkä usko kuljettajan selvinneen ulosajosta pelkillä naarmuilla. Tapaus oli ilmeisen tuore, kun sitä niin kovasti ihmeteltiin.

Jälleen matkan varrella oli muutama tarkastuspiste. Terjitin keitaalle päästäkseen, tulee ajaa kymmenisen kilometriä Atar-Nouakchott-valtatieltä kääntyvää mutkaista, paikoin huonokuntoistakin, soratietä. Sitä oltiin kuitenkin parantamassa. Kaiken kaikkiaan Atarista on Terjitiin matkaa noin 40 kilometriä ja matka kestää noin tunnin.

IMG_9718 terjit8

Terjitissä on jylhät maisemat ja kivoja laatikkotaloja.

Jäin yöksi kylän keskustaan Auberge des Caravanes du Désert -nimiseen majataloon. Jätin omaisuuteni huoneeseeni ja lähdin etsimään kauppaa. Majatalon pitäjän noin 7-vuotias poika lähti viemään minua kaupalle. Kauppa sijaitsi aivan nurkan takana, mutta ennen kuin pääsimme sinne asti, noin kymmenen muuta lasta oli liittynyt joukkoomme. Kun olin “oppaaltani” kysynyt nimeä hassaniyaksi (nte esmak?), kaikki lapset halusivat, että kysyisin heidänkin nimiään. No olihan joukossa muutama Mohamed, Fatima ja Fatimatou. Lisäksi paljon nimiä, joita en osaa kirjoittaa. Ostosreissusta tuli hieman pidempi, sillä kaupan edessä kauppias ystävineen oli keittelemässä teetä ja istumassa iltaa. Kun olin saanut ostokseni tehtyä, jäin miesten kanssa teelle. Koska en osannut ranskaa, yksi miehistä kysyi puhuisinko sen sijaan saksaa. No tottahan minä sitä puhun ein bisschen. Tunnustus johti siihen, että otimme puhelun kysyjän serkulle. Serkku asuu Saksan Duisburgissa ja opiskelee siellä yliopistossa. Enpä Suomesta lähtiessä uskonut päätyväni puhumaan saksaa puhelimessa mauritanialaisessa kylässä!

IMG_9722 terjit9

Terjitin kauppa on keskipäivän kuumuudessa suljettuna.

Oli jo säkkipimeää, kun palasin Auberge des Caravanes du Désertiin. Ensimmäistä kertaa ikinä kaduin majoitusvalintaani ja päätin, että täällä en toista yötä ole. Vessat (kyykkyversio luonnollisesti) ja suihku (pelkkä letku) olivat jaetut. Vettä tuli, mutta valoja ei ollut, eikä ovia saanut lukkoon, eikä oikein kiinnikään. Myöskään oman huoneeni ovea ei saanut lukkoon, eikä edes kiinni muuten kuin ulkoapäin. Se ei toisaalta haitannut, sillä tukahduttavassa kuumuudessa nukkumisesta ei tullut paljon mitään. Vuohilauma ikkunani alla äänteli pitkin yötä pyrkien häiritsemään untani. Myös paikalliset naiset lauloivat majataloni lähistöllä yksitoikkoista, mutta samalla iloista lauluaan rummuilla samalla säestäen. Siitä olin tietysti haltioissani. Seremonia kesti tuntitolkulla ja päättyi vasta puolenyön tienoissa. Majataloa suositellaan uusimmassa Lonely Planetin West Africa -opaskirjassa, mutta en ymmärrä miksi. Aika on selvästi ajanut hoitamattoman majatalon ohi. Yö murjussa maksoi 1500 ouguijaa eli 3,75 euroa, mikä on mielestäni reippaasti yläkanttiin tasoon nähden.

IMG_9635 terjit

Huoneeni Auberge des Caravanes du Désert -majatalossa. Hyttysverkossa on reikiä, eikä ovea saa kiinni.

Aamulla seitsemän maissa pakkasin kamani, maksoin majoituksen ja lähdin kävelemään rinkka selässä kohti varsinaista keidasta, sillä tiesin siellä olevan Auberge de L’Oasis -majatalon. Tosin olin kuullut, että siellä olisi liian paljon hyttysiä. Noin kilometrin päässä kylästä kohti keidasta, hieman ennen L’Oasista, tiellä oli kyltti Auberge en Tourvine -nimiseen majataloon. Siitä ei puhuta Lonely Planetissakaan vielä mitään, sillä kyseessä on vastaperustettu majatalo. Kyltti osoitti palmulehtoon, jossa ei mennyt mitään polkujakaan. Lehdon läpi käveltyäni, osuin majatalon portille. Tokihan Tourvinestä yösija minulle löytyi ja olin jälleen ainoa asiakas. Tourvineä pitää vanhempi herra, ja siellä on muutama teltta, joissa on patjoja yöpyjiä varten. Vessat ja suihku ovat jälleen jaetut. Caravanes du Désert ja Tourvine eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Tourvinessä kaikki on uutta, siistiä ja paikoista pidetään huolta. Silti hinta yöltä on sama eli 3,75 euroa.

IMG_9728 terjit10

Näkymä Auberge en Tourvine -majatalon luona sijaitsevalta korkealta kukkulalta kohti Terjitin keidasaluetta. Kylän keskusta sijaitsee vastakkaisessa suunnassa.

Jätin tavarani yhteen teltoista ja lähdin keitaalle. Se alkaa oikeastaan jo Auberge en Tourvinen tienoilta tiheänä palmumetsikkönä ja puiden juurilla virtailevina puroina. Metsikkö tihentyy entisestään “varsinaiselle keidasalueelle” mentäessä. Alueelle on tonnin eli 2,5 euron pääsymaksu, sillä keidas on yksityisaluetta. Palmulehto virtailevine vesineen ja lähteineen sijaitsee varsin kapeassa rotkossa. Molemmin puolin kohoavat vuorenseinämät, jotka ainakin toisella puolella kaartuvat alaosastaan lisäksi hieman luolamaiseksi ja ovat täynnä tippukiviä. Tippukivistä tippuu juomakelpoista vettä, ja oman vesipullonsa saa täytettyä muutamassa minuutissa vain asettamalla pullonsa seinämän eteen hiekkaan pystyyn. Keitaan vedet pulppuavat kylmistä ja kuumista lähteistä ja alueella on jopa yksi pulahdukseen soveltuva luonnon muovaama allas, johon valuu ylempää rinteiltä vesiä. Jotenkin tähän hiekkapohjaiseen altaaseen oli päätynyt pieniä kalojakin.

IMG_9679 terjit3

Keitaalta. On palmuja, on hiekkaa ja on vettä.

IMG_9683 terjit6

Keidasalueella on jonkinlainen kioski (suljettu vierailuni aikana), vessat sekä telttoja mahdollisille majoittujille. Oikealla puolella oleva vuorenseinämä kaartuu siten, että alaosaan muodostuu pieniä luolia.

IMG_9691 terjit7

Vettä valuu korkeammalta hiekkapohjaiseen luonnonaltaaseen ja edelleen alaspäin kohti kylää.

terjit2

Ja kuva myös toisesta suunnasta eli tässä on uima-altaani Terjitissä! Kyllä tuossa ihan hyvin mahtuu polskimaan, vaikka matalalta kuvassa näyttääkin.

Koko komeus oli yksin minun käytössäni, sillä ainakaan aamupäivällä siellä ei näkynyt ristinsielua. Kiipesin pois rotkosta katselemaan, miltä rotkon toisella puolella näyttää. No, siellähän oli toinen samanlainen palmua kasvava metsikkö vesialueineen. Tämä palmulehto oli ruskeista läjistä päätellen kamelien paratiisi, mutta nyt keskipäivän kuumuudessa eläimet olivat jossain muualla. Sen sijaan liskoja kulki kiveltä toiselle. Istahdin rotkon reunalle ja avasin Suomesta rahtaamani säilykelihapullatölkin. Kyllä vaan voittivat mauritanialaisen ruoan!

IMG_9695 terjit4

Näissä maisemissa kelpaa syödä säilykelihapullia. Palmuvyö jatkuu yhtenäisenä tästä keitaan kautta aina kylän keskustaan saakka.

IMG_9700 terjit5

Sadan metrin päässä edellisen kuvan ottopaikasta maisema on jo huomattavasti karumpaa.

Keitaalta palasin takaisin Auberge en Tourvineen viettämään siestaa, sillä lämpötilat olivat jälleen nousseet päälle neljänkymmenen. Terjitin sijainti rotkossa estää tuulenkin, joten lämmintä riittää. Iltapäivällä käväisin kameran kanssa kylän keskustassa ja illalliseksi söin majatalollani maittavan aterian. Iso kattilallinen pastaa, päälle sammiollinen juureksista valmistettua kastiketta ja tietenkin vähän hiekansiruja muistuttamaan missä ollaan. Ei kaivannut lihaa, tai ainakin vahvasti epäilen, ettei ruoka sisältänyt lihaa. Hintaa aterialle tuli 1500 ouguijaa eli 3,75 euroa.

Olin jo muutaman tunnin ajan katsellut taivaalle ja seurannut, miten pilvien määrä lisääntyy huolestuttavasti. Eihän Saharassa voi olla pilvistä! Sitten auringon alkaessa laskea taivas veti kokonaan pilveen ja alkoi tuulla. Kohta tulivat ensimmäiset vesipisaratkin alas taivaalta. Isäntäväki tietysti oli aivan onnessaan, koska tuuli ja sade kuulemma raikastavat ilmaa. Pisaroita tuli vain parin minuutin ajan. Yön nukuin ulos kannetulla patjalla. Yöllä kolmen maissa sade saapui uudelleen, hieman “rankempana”. En jaksanut siirtyä sisään telttaan, vaan nukuin ulkona aamuun asti. Ei sateesta kastumaan ehtinyt. Tietenkin Saharassa sataa juuri silloin, kun minä olen siellä!

Tiivistäen Terjitin voisi todeta olevan paratiisi helvetillisillä lämpötiloilla varustettuna.

IMG_9724 terjit11

Laaksossa sijaitseva Terjit koko komeudessaan. Etualalla majapaikkani eli Auberge en Tourvinen telttoja.

Kamelilla E-n-Tkemkemtin keitaalle

3.5.2014

Jo saapuessani Chinguettiin ja Auberge La Rose des Sables -majataloon, alkoi majatalon pitäjä kaupata kameliretkeä aavikolle. Sellainen oli suunnitelmissa jo ennen Suomesta lähtöä, joten suostuin. Kymppitonnilla eli 25 eurolla sain kamelin, oppaan ja ruoan yhdeksi päiväksi. Minua ei kiinnostanut aavikolla yöpyminen, joten halusin vain päiväretken. Olinhan yöpynyt kadunvarressa Choumissa ja kattoterassilla Atarissa ennen Chinguettiin saapumistani. Yönyliretken lisäksi viikon tai kahden retki kamelin selässä olisi ollut mahdollinen. Ja varmaan vaikka Timbuktuun saakka…

IMG_9549 kameliretki3

Temagueztin kylä. Etualalla kuivunut joenuoma, taustalla kohoavat Ouaranen hiekka-aavikon dyynit.

Lauantaiaamuna kahdeksalta kameli ilmestyi majatalon portille. Opas, jonka nimeä en enää muista, pesi kasvonsa, hörppäsi pari teelasillista majatalon isännän kanssa ja sitten lähdimme kävelemään ulos Chinguettista. Minä, opas ja kameli. Kaupungin ulkopuolella hyppäsin satulaan kamelin selkään ja opas jatkoi matkaansa kamelin edessä kävellen. Opas ohjasi eläintä keppiä ja köyttä apunaan käyttäen. Keppiä ei tarvinnut käyttää, vaan kameli oli selvästi menopäällä. Vähän väliä kamelin kaula kaartui alaspäin ja otus nappasi suuhunsa kasveja, joita kasvoi hiekassa yllättävän paljon.

IMG_9568 kameliretki

Kamelin pysäköinti: satula pois selästä ja etujalat köydellä yhteen.

Lähdimme Chinguettista kohti koillista. Ensimmäisenä oikealla puolella on El Baq’an keidas, jota miltei vastapäätä sijaitsee Aghlâouan keidas. Välissä sijaitsee kuivunut joenuoma, vadi, jossa elokuussa voi olla paljonkin vettä. Vadia seuraillen seuraavana oikealla on Temagueztin pikkukylä, jossa on alle kymmenen rakennusta. Puolentoista tunnin matkanteon jälkeen aavikko alkoi vihertää enemmän ja enemmän. Saavuimme E-n-Tkemkemtin keitaalle, jonka laidalla on taatelitarhoja. Opas sitoi kamelin etujalat yhteen, ettei kulkuneuvoni karkaisi omille teilleen päivän aikana.

kameliretki7

Taatelitarhojen reunustama E-n-Tkemkemtin keidaskylä.

Vietimme päivän oppaan, tämän velipojan ja kahden muun miehen työmaalla, eli yhdellä taatelitarhoista. Taatelitarha oli rajattu heinästä ja risuista tehdyllä aidalla. Tarhassa oli kymmenittäin taatelipalmuja ja syvällä tarhan alla runsaasti pohjavettä, jota pumpattiin muutaman palmupuun juureen, josta se lähti kiertämään kaikkien puiden juureen vettä varten hiekkaan kaivettuja uomia pitkin. Eli aina, kun yksi palmu oli saanut tarpeekseen vettä, avattiin seuraava hiekkapato ja vesi pääsi seuraavan puun juureen. Virtaa pumppuihin saatiin aurinkopaneeleista. Tarhan omisti sama herra kuin kamelinkin. En saanut selville, asuiko tämä E-n-Tkemkemtissä, Chinguettissä vai missä.

IMG_9571 kameliretki5

Taatelipalmuja ja kastelukanavia niiden juurella. Sadonkorjuun aika koittaa heinäkuussa.

Kun palmut oli kasteltu, vetäydyimme ruokailemaan ja makoilemaan moneksi tunniksi heinäkatokseen. Käväisin päivän kuumimpaan aikaan pikaisesti myös kylässä, josta oli kuulunut tasainen rummutus ja jotain perinteistä laulua koko päivän. Liekkö sitten jotain häämeininkejä ollut meneillään. Kylän väki ei kuumimpaan aikaan tokikaan ollut ulkona, joten sain yksikseni tutkia kylää. Oppaani ei osannut pahemmin ranskaa englannista puhumattakaan, enkä siten saanut selvyyttä kylän nimestä. Myöhemmin selvitin kylän olevan nimeltään E-n-Tkemkemt.

kameliretki4

E-n-Tkemkemtin kylä.

Kameli löytyi viiden maissa iltapäivällä noin 50 metrin päästä jättöpaikasta. Eipä elikko mitään vastalauseita esittänyt, vaikka olikin seissyt suorassa auringonpaisteessa 40-50 asteen lämmössä koko päivän. Paluumatka tehtiin hieman eri reittiä ja koko matkan ajan opas höpötteli kamelille. En tiedä, oliko juttelu edellytys sille, että kameli suostui kulkemaan.

kameliretki2

Joku muukin on pysäköinyt kamelinsa dyynille. Taustalla Abeirin keidas korkeine minareetteineen.

Chinguettiin saavuin kamelin selässä. Lapset tietysti hoksasivat, että olen rikas valkoinen siirtomaaherra ja huutelivat “monsieur, cadeaux!” eli “anna rahaa, herra!“. No en sitten alkanut heittelemään vähäisiä rahojani kamelin selästä hiekkaan!

Kamelin selässä matkustaminen on yllättävän miellyttävää. En tiedä, miten se eroaa hevosen selässä matkaamisesta, kun en ole koskaan kokeillut. Ensi kerralla ostan oman kamelin ja ratsastan koko mantereen poikki.

IMG_9574 kameliretki6

Heinämaja E-n-Tkemkemtissä.