Piipahdus Poznańiin

17.-18.2.2015

Lensin tiistai-iltapäivällä Helsingistä Kööpenhaminan kautta Puolan Poznańiin. Eksoottinen Kööpenhamina-Poznań-väli oli Cimber-nimisen firman pikkuruisella suihkukoneellaan operoima, mutta käytännössä kyseessä oli kuitenkin SAS:n lento. Koneen teksteistä päätellen se oli aiemmassa elämässään lennättänyt espanjankielisiä matkalaisia. Uudessa elämässään se tuntui kyydittävän lähinnä miehiä. Puolalaisia raksamiehiä?

Noin tunnin kestänyt lento laskeutui kahdeksan maissa illalla Poznańin lentoasemalle, joka sijaitsee tarpeeksi kaukana keskustasta. Busseilla pääsee kätevästi noin seitsemän kilometrin päässä sijaitsevaan keskustaan, mutta itse hyppäsin suurten kantamusteni kanssa taksiin! Olin jo ennen matkaa saanut vihiä, että puolalaiset saattaisivat osata englantia ja yllättäen jopa taksikuskini puhui hyvin englantia. Mistä lie tällainen sitten johtuu. Eihän keskivertosaksalainenkaan puhu muuta kuin saksaa tai ei ainakaan suostu puhumaan!

Taksimatka Poznańin vanhankaupungin nurkalle Aleje Karola Marcinkowskiego -kadulla sijaitsevalle hostellilleni kustansi 45 złotya (noin 11 euroa). Loistavalla paikalla, lähestulkoon pitkää ja leveää Plac Wolności -aukiota vastapäätä sijaitsee Very Berry Hostel. Poznańin lukuisista hostelleista päädyin juuri siihen, sillä siellä hintaan sisältyy aamupala. Petipaikka kuuden hengen makuusalissa maksoi noin yhdeksän euroa. Kävin majoittumisen jälkeen ensimmäistä kertaa elämässäni puolalaisessa ruokakaupassa, hämmästelin makkaroiden suurta määrää ja kummallista kassasysteemiä. Noh, maassa maan tavalla.

IMG_3201 poz6

Näkymä hostellin ikkunasta Plac Wolności -aukiolle.

IMG_3133 poz1

Kaiserhausin puistonpenkki.

IMG_3126 poz8

Kaiserhaus. Torni rakennettu ilman perustuksia kuvasta päätellen…

Poznańissa oli sinä iltana karnevaalit (laskiaistiistain johdosta?) ja nuorisoa kadut täynnä. Olin niin väsynyt liian aikaisesta herätyksestä, että ajattelin karnevaalista huolimatta mennä nukkumaan. Se ei niin vain onnistunutkaan, kun samaan dormiin tuli toinenkin asukas. Lopulta kolmen aikoihin aamuyöstä keskustelumme muun muassa poron kilohinnasta tyrehtyi. Puolassa se maksaa kuulemma noin 60 euroa kilolta, mutta Suomen hinnoista minulla ei ainakaan ole minkäänlaista käsitystä.

IMG_3138 poz2

Kesäkuun 1956 tapahtumien vuoksi kuolleiden muistoksi pystytetty monumentti.

Hyvän aamupalan jälkeen oli hyvä jalkautua puolen miljoonan asukkaan Poznańiin paremmin. Koko päiväksi. Ajoin ratikalla kaupungin linja-autoasemalle, jonka ohessa sijaitsee nähtävästi myös kilometrin pituinen kauppakeskus. Samoin Poznań Glówny -rautatieasema sijaitsee linja-autolaitureiden vieressä. Sieltä päädyin kesäkuussa 1956 henkensä menettäneiden uhrien muistoksi pystytetylle monumentille. Kesäkuussa 1956 Poznańin tehdastyöläiset menivät lakkoon heiltä evättyjen veronpalautusten vuoksi. Ja niin kuin arvata saattaa, verilöylyhän siitä tuli, kun lopulta neljännes poznańilaisista lähti kaduille. Kesäkuun 1956 tapahtumat oli ensimmäinen itäblokissa tapahtunut joukkoprotesti. Ja niin kuin arvata saattaa, aukio jossa monumentti nykyisin seisoo, nimettiin tragedian jälkeen Stalinin aukioksi. Nykyisin nimenä on sentään jälleen alkuperäinen Plac Mickiewicza.

Vastapäätä kahdesta rististä muodostuvaa monumenttia sijaitsee Saksan keisari Vilhelm II:n rakennuttama Kaiserhaus, jossa toimii nykyisin muun muassa edellä mainitun verilöylyn muistoa kunnioittava museo. En käynyt.

IMG_3162 poz3

Tästä vanhaankaupunkiin.

IMG_3163 poz4

Vasemmalla takana linna ja oikealla fransiskaanikirkko.

Joidenkin mutkien kautta ajauduin Plac Wolności -aukiolle, josta edelleen Poznańin vanhaankaupunkiin eli Stare miastoon, kuten asia puolaksi ilmaistaan. Täällä vanhankaupungin länsipuolella sijaitsee keltainen fransiskaanikirkko ja jonkin sortin linna. Itse asiassa linna ei näyttänyt lainkaan vanhalta. Kun sitten sukeltaa syvemmälle vanhaankaupunkiin, päätyy aikanaan sen keskuksena palvelevalle Stary Rynekille eli ”vanhalle kauppatorille”. Juuret juontavat 1200-luvulle. Stary Rynekiä kiertää rivistö toinen toisissaan kiinni olevia värikkäitä vanhoja taloja. Aukion laidalla kohoaa kaupungintalo eli puolaksi ratusz. Kunnantalon takana on Waga Miejska -nimeä kantava talo, joka tosin on rakennettu täysin uusiksi sodan jälkeen. Kunnantalon vieressä sen sijaan on rivistö kalakauppiaiden taloja, joista käytetään nimeä Domki Budnicze. Alun perin jo 1500-luvulla rakennetut kirjavat talot on Waga Miejskan tavoin rakennettu uusiksi toisen maailmansodan jälkeen.

IMG_3190 poz5

Värikkäät Domki Budniczen talot oikealla. Taaempana muuten vaan komeita vanhoja rakennuksia Stary Rynekin laidalla.

IMG_3240 poz10

Sitä samaa.

IMG_3189 poz9

Poznańin kaupungintalo.

Stary Rynekin kierroksen jälkeen painelin vanhankaupungin itäosiin. Sieltä löytyi jo kapeampiakin mukulakivikatuja ja lopulta myös mahtipontinen vaaleanpunainen palatsi, joka aiemmin on toiminut jesuiittakouluna. Loppupäivä meni vanhankaupungin ulkopuolella harhaillessa. Löysin Poznańista myös pitkän kävelykadun, jonka varrelle oli keskittynyt jos jonkinlaista puotia ja putiikkia.

IMG_3225 poz7

Vanhastakaupungista.

Päivä Casablancassa

26.-27.4.2014

Niin! Alun perin aikomuksenani oli lentää Marokon Casablancaan yhdellä vaihdolla Barcelonassa. Vueling-halpalentoyhtiön muutettua aikataulujaan huonompaan suuntaan, päätin lopulta vaatia rahat takaisin ja ostin lennon Kööpenhaminan ja Lontoon kautta. Lentoyhtiölle ei käynyt se, että Iberian lennonnumerolla ollut lentolippuni olisi vaihdettu toiseen Iberian lennonnumerolla olleeseen lentolippuun. Rahat palautuivat tilille reilun kuukauden kuluttua, vaikka kyseessä onkin espanjalainen yhtiö.

Kööpenhaminasta ei ole mitään kerrottavaa, mutta Lontoossa pääsin vaihtamaan lentoasemaa. SAS:n operoima menolento laskeutui Heathrow’lle, josta täytyi siirtyä Gatwickin lentoasemalle. Gatwickin lentoasema on lähinnä suuri kauppakeskus, josta silloin tällöin sattuu lähtemään lentokoneita.

Gatwickissä nousin illalla Air Arabian koneeseen, joka osoittautuikin jo ennen nousukiitoa varsin eksoottiseksi tapaukseksi. Air Arabian kotipaikka on Arabiemiraattien Sharjahissa, joka on naapuriaan Dubaita astetta vanhoillisempi emiraatti alkoholikieltoineen. Air Arabian turvaohjevideossa (vai mitä ne ovat…) todettiin, että tupakoinnin lisäksi myös alkoholinkäyttö on kielletty koneessa. Alkoholia saa kuitenkin Air Arabian kyydissä kuljettaa ilmeisesti, kun useampikin arabi nosteli verovapaita viinoja hyllylle. Loppuhuipennuksena turvavideon jälkeen tuli koneen pienistä tv-ruuduista arabiaksi luettu ja englanniksi tekstitetty matkarukous allahuakbareineen. Taustalla näkyi kuohuva koski. Veikkaisin muslimien pyhää kirjaa Koraania rukouksen alkuperäksi. Eikä tässä vaiheessa oltu vielä edes ilmassa. Lentokoneessa oli väljää ja minullakin oli kolme paikkaa käytössä. Lisäksi saatoin kääntää penkkini makuuasentoon ja nukkua univelkoja pois.

Vaikka lento oli puoli tuntia etuajassa Casablancan Mohammed V:n kansainvälisellä lentoasemalla, sai passintarkastusjonossa seisoskella sitäkin pidempään. Omalla kohdallani passintarkastus kesti vajaan minuutin, sillä olen aikaisemminkin maassa käynyt ja tietoni olivat jo koneella. Lentoasemalla oli muuten ebolan vuoksi erillinen ”terveystarkastustiski” ennen passintarkastusta. Varmaan ebola-alueilta päin tulevat lentomatkustajat kulkevat tiskin kautta. Casablancan kenttä on kuitenkin tärkeä solmukohta Afrikasta muualle pyrkivien matkustajien reitillä.

Vaihdoin 70 euroa Marokon dirhameiksi ja menin ostamaan junalippua Casablancan keskustaan. Lentoasema nimittäin sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä kaupungin keskustasta. Toki matkan taksillakin voi ajaa, jos on ylimääräistä rahaa. Junamatka maksoi 40 dirhamia eli 3,5 euroa. Lentokenttäjunia kulkee tunnin välein ja päivän ensimmäinen lähtee kuudelta aamulla. Siihen itsekin lippuni ostin. Casablancan Casa Voyageurs -rautatieasemalta otin taksin Hotel du Louvre -hotellilleni, aivan ydinkeskustaan. Taksikuski tunnisti suomalaiseksi, vaikka en suutani ollut vielä aukaissutkaan.

IMG_9031

Aurinko nousemassa kaupungin kattojen ylle.

Hotel du Louvre on halpa, viehättävä, art deco -tyylisuuntaa edustava ja ilmeisesti 1930-luvulla rakennettu kahden tähden hotelli. Siistit huoneet ja alakerran aulassa toimi wifikin. Aula oli myös suosittu rukoilupaikka.

20140427_008

Hotel du Louvren aulatilassa on hieno kaakelointi.

IMG_9041 cmn5

Place des Nations Unies. Taustalla näkyy portti Casablancan medinaan.


Parin tunnin unien ja kebabannoksen jälkeen oli hyvä lähteä kävelemään kaupungin leveille palmubulevardeille. Atlantin valtameren rannassa sijaitseva Casablanca on väkiluvultaan (noin neljä miljoonaa) Marokon suurin kaupunki ja talouselämän keskus. Kaupunki on myös merkittävä Marokon sisäisen lento- ja junaliikenteen solmukohta. Ne ovatkin useasti tärkeimmät syyt vierailla kaupungissa. Kuningaskunnan pääkaupunki Casablanca ei kuitenkaan ole, vaan sellaisena toimii hieman pohjoisempana sijaitseva Rabat. Kovin välimerelliseltä Casablanca vaikutti, vaikka löytyi sieltäkin slummintapaista aivan ydinkeskustasta. Toisaalta vastapäätä slummia löytyi uusia, kalliin ja futuristisen näköisiä rakennuksia, jotka toivat mieleen lähinnä Oslon. Kaupungissa, kuten myös koko Marokossa, asuu hyvin rikasta, mutta myös äärimmäisen köyhää porukkaa.

Aikani käveltyäni, päädyin kaupungin merkittävimmälle nähtävyydelle, nimittäin Hassan II:n moskeijalle. Se on Marokon suurin, kuulemma myös Afrikan suurin ja maailman kolmanneksi suurin. Internetistä löytyy kyllä eriäviä mielipiteitä, mutta ainakin Marokon suurin se on ja siinä on maailman korkein minareetti. 210 metristä puhui opas. Osittain meren päälle vuonna 1993 valmistunut moskeija nimittäin on toinen niistä kahdesta Marokon moskeijasta, joihin vääräuskoisetkin pääsevät. Olihan sinne sitten mentävä englanniksi opastetulle kierrokselle, joka maksoi kansainvälisellä ISIC-opiskelijakortilla 60 dirhamia eli 5,3 euroa. Ei-opiskelijat ei-marokkolaiset maksavat sisäänpääsystä sitten puolet enemmän.

IMG_9075 cmn3

Hassan II:n moskeija minareetteineen.

IMG_9095 cmn2

Kyllähän täällä kelpaa kumartaa Mekkaan päin.


Moskeijan jälkeen haahuilin ympäri kaupungin paikoin hieman rappiolla olevaa vanhaa osaa eli medinaa. Valkoinen on kaupunginosan hallitseva väri, sillä rakennukset on kalkittu valkoisiksi. Kaupungin espanjankielinen nimi “Casablanca” tarkoittaakin “valkoista taloa”. Kaupunginosan on kuvailtu kalpenevan tunnetumpien marokkolaismedinoiden rinnalla. Eikä Casablancan medina toki Unescon maailmanperintöluetteloon kuulukaan, kuten vaikka Essaouiran tai Fèsin kaupunkien medinat. Siitä huolimatta vietin monta tuntia medinassa, osin sen vuoksi toki, että sieltä oli vaikea löytää ulos. Ainakin siellä tuoksui medinalta, kun asukkaat valmistivat liha- ja kalaruokiaan kapeiden katujen varsilla. Samoin äänimaailma oli tuttu, kun kauppiaat, asiakkaat ja muu väki huutavat toistensa päälle. Itse ostin medinasta vain muutaman appelsiinin, vaikka perinteistä marokkolaista saunatakinnäköistä riepuakin niskaan jo soviteltiin.

IMG_9056 cmn4

Puistoalue medinan muurin ja merenrannan välissä.


Valkoiseksi kalkittuja siirtomaa-aikaisia rakennuksia medinassa.

Valkoiseksi kalkittuja siirtomaa-aikaisia rakennuksia medinassa.


IMG_9159 cmn6

Osa medinan kaduista on riittävän leveitä autoillekin.


IMG_9155 cmn9

Lisää medinaa.


IMG_9040 cmn7

Casablancassa on uusi, joulukuussa 2012 avattu, raitiovaunujärjestelmä. On kaupunkiin metroakin suunniteltu ja ehkä neljän miljoonan asukkaan metropoli sellaisen voisi tarvitakin. Kuvassa raitiovaunu Place des Nations Unies -aukiolla.


IMG_9196 cmn8

Palais de Justice -talo Place Mohammed V -aukion laidalla. Ilta-aikaan aukiolla oli valtavasti ihmisiä.