Georgian Kaukasukselle parin päivän varoitusajalla

24.-25.10.2016

Georgia ja Kaukasusvuoristo ylipäätäänkin on kiinnostanut aina, mutta vakavissaan en ole sinne suunnalle milloinkaan matkaa suunnitellut. Nyt satuin kuitenkin olemaan Puolassa ja selailin sikäläistä halpalentotarjontaa. Puolet puolalaisistahan asuu Britanniassa ja loput muualla lännessä, joten lentoja ympäri Eurooppaa totisesti riittää ja halvalla. Wizzair on vähän aikaa sitten avannut lentoyhteyden Georgian Kutaisiin useasta eurooppalaiskaupungista, mukaan lukien Puolan Katowicesta. Katowicen-yhteys on kausiluonteinen, mikä saattoi olla syynä sille, että menopaluulento Kutaisiin irtosi alle sadalla eurolla. Menolentomme oli kauden toiseksi viimeinen ja paluu vastaavasti viimeinen.

Muutaman päivän varoitusajallakin voi Georgiaan suunnistaa, sillä suomalainen ei tarvitse maahan viisumia. Eikä passin voimassaoloajallekaan ole enää rajoituksia, kunhan nyt on voimassa sen ajan kun ajattelee maassa viipyä.

Halusin vuoristoon, Svanetian alueelle lähelle Venäjän rajaa. Georgian Bus -niminen yritys liikennöi suoraan Kutaisin lentoasemalta Svanetian “pääkaupunkiin” Mestiaan hintaan 40 laria (noin 15,7 euroa). Lipun voi varata kätevästi netistä ja sähköposteihinkin yritys vastaa kokemukseni mukaan saman tien. Toki Mestiaan pääsee halvemmallakin (25 laria eli noin 9,8 euroa), mutta se vaatii Kutaisiin menoa ja se on puolen tunnin taksimatkan päässä. Ja maksaa se matka Kutaisiinkin.

Majoituksia saa helposti ja lokakuu on jo off-sesonkia. Se tarkoittaa hyvää tarjontaa ja hyvin halvalla. Varasin guesthousen kolmeksi yöksi 75 larilla eli 29 eurolla.

mestia5

Georgiassa on paljon Ladoja.

mestia4

Svanetian alueelle luonteenomaista ovat korkeat keskiajalla rakennetut puolustustornit. Tässä yksi guesthousemme naapurista Mestiasta.

Katowicen lentoasemalla kaikki sujui hyvin, sillä lentoja oli lähdössä vain yksi eli lentomme Kutaisiin. Turvatarkastus on tutun tyly, kuten se on aina puolalaisilla lentoasemilla. Kullakin turvatarkastajalla tuntuu olevan aina omia sääntöjään. Wizzairin lento lähti maanantaina kello 23.55 ja laskeutui Kutaisin lentoasemalle (georgiaksihan lentoasema on lyhyesti ja ytimekkäästi Kutaisis David Aghmasheneblis Saxelobis Saertashoriso Aeroporti) vajaat kolme tuntia myöhemmin. Georgia oli kaksi tuntia Puolaa edellä ajassa (tunnin Suomea edellä), joten olimme viiden aikoihin paikallista aikaa passintarkastusjonossa. Jonot olivat täynnä puolalaisia, tšekkejä, bulgarialaisia ja romanialaisia. Samaan aikaan kun laskeutui myös lento Bulgarian Sofiasta. Passintarkastus eteni sujuvasti, kunnes itse pääsin tiskille Suomen passini kanssa. Tarkastaja ei tiennyt mitä tehdä, vaan joutui kysymään naapurikopista neuvoja. Lyhyen neuvonpidon päätteeksi sain leiman passiin nopeasti, eikä minua pyydetty ostamaan esimerkiksi viisumia.

Koska olin varannut etukäteen liput Mestiaan menevään pikkubussiin, menimme ilmoittautumaan Georgian Bussin tiskille. Siellä vaihdoin elektronisen lipun varsinaisiin bussilippuihin ja samalla saimme ilmaiseksi Geocellin paikalliset sim-kortit. Pikkubussin lähtöajaksi oli ilmoitettu kello 6.00, mutta lähdimme matkaan puolisen tuntia myöhässä. Lopulta pikkubussiin ei tullutkaan muita matkustajia, joten saimme yksityiskyydin pikkubussilla reilun neljän tunnin matkan päähän Mestiaan.

Tie kulkee Samtredian ja Zugdidin kautta, minkä jälkeen pian alkaa nousu Kaukasusvuoristoon. Tie on suhteellisen hyvässä kunnossa olevaa asfalttitietä, mutta välillä joudutaan väistelemään tielle pudonneita kivenlohkareita. Tai lehmiä. Tai sikoja. Kuljettaja paineli mutkaisella vuoristotiellä reipasta tahtia ja reippaasti soi myös musiikki autossa. Niin reippaasti, että korviin sattui. Kehotin laittamaan volyymia pienemmälle. Olin kuvitellut georgialaisten vihaavan Venäjää, mutta yllätyksekseni suurin osa musiikista oli venäläistä! Perille Svanetian keskuskylään Mestiaan saavuimme kello 11 aikoihin aamupäivällä.

mestia2

Guesthouse Ketevan Niguriani seuraavana aamuna. Majatalolla on oma puolustustorninsa.

mestia1

Majatalon yhteinen oleskelutila on tuulahdus jostain 1800-luvulta.

mestia6

Majatalon pihamaa.

Kylässä on matkailuneuvonta, jossa päätimme pistäytyä kysymässä guesthousemme sijaintia, sillä Booking.comin ilmoittamat sijainnit ovat kokemukseni mukaan sinne päin, eikä niihin kannata luottaa. Tälläkin kertaa majoitus oli eri paikassa, missä Booking.com oli sen sanonut olevan.

Guesthouse Ketevan Niguriani sijaitsee vajaan kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Mestian keskusaukiolta. Rakennus on historiallinen ja siinä on alueen taloille tyypillinen korkea keskiaikainen puolustustorni. Talon alakerrassa asuu ystävällinen perhe isoäiteineen ja yläkerrassa on kolme vierashuonetta, kylpyhuone ja iso oleskelutila. Kerrottakoon, että huoneisiin ei ole avaimia lainkaan: “No keys, no problem!”. Lokakuun lopulla Mestiassa on kylmä ja luntakin saattaa olla. Ollaanhan 1500 metrin korkeudessa merenpinnasta. Tästä johtuen myös guesthouse on viileä, mutta siihen ratkaisuna on neuvostoaikainen lämmityspatteri, jonka saimme huoneeseemme hohkaamaan. Joka tapauksessa pitkät kalsarit on hyvä ottaa mukaan, jos Mestiaan matkustaa lokakuussa.

mestia10

Mestian pääkatu.

mestia8

Mestian moderni poliisiasema ei sovi katukuvaan millään tavalla.

mestia9

Pääkatua poliisiaseman kohdalta kohti itää.

Parin tunnin päiväunien jälkeen lähdimme tutustumaan Mestian kylänraittiin. Kylässä on kaksi pankkiautomaattia, joista toisesta (poliisiaseman lähellä sijaitsevalta) ei saanut rahaa ulkomaisilla korteilla. Liberty Bankin automaatti pääkadun itäpäässä antoi rahaa. Myös rahanvaihto hoituu samaisessa Liberty Bankissa, mutta se ei ollut enää illansuussa avoinna. Paremmalla kurssilla eurot vaihtuvat kuitenkin Mestian keskusaukion kupeessa olevassa Crystal-mikroluottopuljussa. Muuten Georgia tuntuu olevan dollarimaa, sillä niitä olisi voinut vaihtaa vielä myöhään illallakin auki olevassa rahanvaihtopisteessä kylän matkailuneuvonnan takana. Euroja ei siellä huolittu, vaikka tämä valtio kovasti eurooppalaisena haluaakin esiintyä.

Ruoka on ensimmäisiä asioita mitä Georgiasta mieleeni tulee. Mestian pääkadun varren Café Ushba tarjoili englanninkielisen ruokalistan ja herkullista ruokaa. Kaksi ihmistä söi viidellä eurolla, mutta yleensä ravintolalasku Mestiassa oli noin seitsemän euroa kahdelle hengelle. Nälkä kasvaa syödessä ja mieli tekee maistella ties mitä herkkuja! Georgialaiset jotenkin saavat ruoasta kuin ruoasta herkullista.

mestia3

Georgiassa oli parlamenttivaalit lokakuun alussa, mutta vaalimainokset ovat edelleen kaikkialla läsnä.

mestia7

Paikallinen leikkipuisto.

Mestian kaupat ovat pikkuisia ja niissä on suunnilleen yhtä suuri ja kattava valikoima kuin Länsi-Afrikassakin. Tosin täällä saa paikallisiakin tuotteita. Kassan takana istuva mummu laski ostokset helmitaululla. Sen käyttö taitaa Suomessa olla jo kadonnutta kansanperinnettä.

Bydgoszczin Kuolemanlaakso on satojen hautapaikka

16.3.2016

Keskipuolalaisen Bydgoszczin kaupungin laitamilla, tarkemmin Fordonissa, sijaitsee palanen synkkää lähihistoriaa. Puolaksi paikka on nimeltään Dolina Śmierci. Suomeksi se kääntyy Kuolemanlaaksoksi. Kalifornian Kuolemanlaaksosta poiketen täällä ei olla kärvennytty kuumissa oloissa kuoliaaksi, vaan paikalla on joukkohauta.

fordon8

Tästä alkaa Kuolemanlaakso.

fordon9

Tässä paikassa natsit murhasivat 1 200–1 400 puolalaista ja juutalaista.

fordon13

Matkalla Kuolemanlaakson muistomerkille kuljetaan ristintietä eli kaikkiaan 14 ristin ohi.

Toisen maailmansodan alussa, loka-marraskuussa 1939 natsit tappoivat paikalla arviolta 1 200–1 400 puolalaista ja juutalaista. Joukkomurha oli osa Operaatio Tannenbergia, jossa tarkoituksena oli päästä eroon puolalaisesta sivistyneistöstä. Joukossa oli runsaasti paikallisia ja lähialueen opettajia, tutkijoita, valtion virkamiehiä, lääkäreitä, lakimiehiä ja pappeja. Ainoastaan 136 murhatun nimi on tiedossa ja heidän nimet ammatteineen on kiinnitetty metallilaatoin joukkomurhan muistomerkkiin. Paikalla on tehty tutkimuksia ja selvitetty, että kaikista reilusta tuhannesta uhrista noin 900 on haudattu alueelle. Loppujen hautapaikka ei ole tiedossa.

fordon10

Puolan vaakunalintu.

fordon12

Oikeastaan Kuolemanlaakson muistomerkkejä on kaksi. Vasemmanpuolimmainen on yksi ristintien risteistä. Oikeanpuolimmaiseen on kiinnitetty laattoja murhattujen nimineen ja ammatteineen.

fordon11

Näkymä Fordoniin Kuolemanlaakson muistomerkiltä.

Kuolemanlaakso on rauhallinen paikka kävelylle ja alueen portilla on kyltti alueen historiasta puolan lisäksi myös saksaksi ja englanniksi. Portilta muistomerkille johtaa ”ristintie”, mikä käsittää 14 ristiä. Ne muistuttavat Jeesuksen kulkemasta ristintiestä viimeisenä elinpäivänään.

Golub-Dobrzyń ja sen keskiaikainen linna

14.3.2016

Golub-Dobrzyń on noin 13 000 asukkaan pikkukaupunki Kujavia-Pommerissa keskisessä Puolassa. Kaupunki on helposti saavutettavissa esimerkiksi noin 40 kilometrin päässä sijaitsevasta Toruńin kaupungista.

Golub-Dobrzyń on muodostunut kahdesta osasta, Golubista ja Dobrzyńistä, jotka ovat olleet 1950-luvulta lähtien yhtä kaupunkia. Ennen yhdistymistä kapean Drwęcajoen erottamat kylät olivat erillisiä yksiköitä, joista erityisesti Golubin historia ulottuu pitkälle: ensimmäinen maininta kylästä on vuodelta 1254. Samoihin aikoihin paikkakunnalla hääräsi ristiretkeläisten puolustamiseen alkujaan keskittynyt Saksalainen ritarikunta, jota ei ainakaan nykyisessä Puolassa erityisen lämmöllä muistella. Ritarikunta rakensi 1200- ja 1300-lukujen taitteessa kukkulalle Golub-Dobrzyńin kupeeseen goottilaisen linnan. Siitä tuli Saksalaisen ritarikunnan paikallinen hallintokeskus ja ritarikunnan komentajan residenssi.

golub-dobrzyn1

Golub-Dobrzyńin linna seisoo kukkulan laella.

golub-dobrzyn9

Linnasta löytyy haarniskakokoelma.

golub-dobrzyn12

Golub-Dobrzyńin linnan julkisivua.

Puolan kuningaskunta yritti saada linnan alaisuuteensa jo 1300-luvulla, mutta vasta vuonna 1422 heidän onnistui murskata ritarikunta ja samalla tuhota koko linna! Linna rakennettiin uudelleen 1600-luvulla renessanssi-tyylisuunnan mukaiseksi ja vuodesta 1611 vuoteen 1625 linnan emäntänä oli Puolan ja Ruotsin prinsessa, Anna Vaasa. Naisen veli Sigismund III Vaasa oli noihin aikoihin Puolan kuninkaana ja tämä jopa pistäytyi Golubissa vuonna 1623. Anna Vaasan aikaa nimitetään linnan “kultaiseksi ajaksi”. Vuosien 1655–1660 välisenä aikana Ruotsi mellasti ja särki urakalla paikkoja Puolassa ja samassa tohinassa myös linna vaurioitui uudelleen.

golub-dobrzyn10

Linnan sisäpihaa.

golub-dobrzyn11

Anna Vaasa asusteli linnassa 1600-luvulla.

Pitkän hiljaiselon jälkeen vuosina 1941–1944 Hitler-Jugend löysi paikan ja käytti Golub-Dobrzyńin linnan pihamaata harjoitusalueenaan. Toisen maailmansodan jälkeen linna korjattiin täydellisesti ja nykyisin se on museona. Pääsymaksu linnaan on aikuiselta kymmenen złotya (noin 2,4 euroa), opiskelijalta kahdeksan złotya (noin 1,9 euroa) ja lapselta vitonen (noin 1,2 euroa). Pääsymaksuun kuuluu opastus, jonka saa kokemukseni mukaan puolan lisäksi myös englanniksi. Opastuksen aikana näkee linnan tilat päällisin puolin, joissa esillä on esimerkiksi erilaisia kidutusvälineitä, haarniskoja ja vanhoja valokuvia.

Linnan pihamaa täyttyy kerran vuodessa keskiaikaisista turnajaisista, jotka saavat alan harrastajat ympäri Eurooppaa matkustamaan Golub-Dobrzyńiin. Yleisöksi turnajaiset vetävät sadoittain kansaa.

golub-dobrzyn2

Näkymä linnan pihamaalta kohti Golubia. Kuvan oikeassa laidassa virtailee kapea Drwęcajoki, joka erottaa Golubin Dobrzyńistä.

golub-dobrzyn3

Näkymä Dobrzyńiin linnan pihamaalta. Vasemmalla virtaa Drwęcajoki.

Kun olimme tutustuneet linnaan, lähdimme Golubiin ja Dobrzyńiin. Historiansa saatossa lähekkäin toisiaan sijaitsevat paikkakunnat ovat olleet pitkiä aikoja rajakaupunkeja: milloin Golub on esimerkiksi kuulunut Preussiin, milloin Dobrzyń Venäjän keisarikunnan alaiseen Kongressi-Puolaan ja niin edelleen. Välimatka kaupunkien välillä on ollut joka tapauksessa olematon ja ainakin salakuljetus on aikoinaan kukoistanut kaupungit erottavan joen molemmin puolin. Vuodesta 1920 lähtien molemmat kaupungit ovat olleet saman hallinnon alaisena.

golub-dobrzyn5

Goottilainen Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko keskellä Golubin vanhaakaupunkia on 1300-luvulta.

golub-dobrzyn7

Näkymä Golubin keskusaukiolta kohti kaupungin keskiaikaista linnaa.

golub-dobrzyn6

Golubin keskusaukio, rynek. Taustalla keskellä evankelinen kirkko, joka toimii nykyisin päiväkotina, sekä vieressä Dom “Pod Kapturem” -nimeä kantava vanha pubi.

golub-dobrzyn4

Vanha pubi, Dom “Pod Kapturem”, seisoo Golubin keskusaukion laidalla ja on rakennettu 1700-luvun puolivälissä.

Pitkästä historiastaan johtuen myös itse kaupungit ovat mielenkiintoisia paikkoja. Golubin koluaa puolessa tunnissa: nähtävyyksiin lukeutuvat pätkä kaupungin keskiaikaista muuria, 1300-luvulla rakennettu goottilainen Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko sekä Dom “Pod Kapturem”, kauniin keskusaukion, rynekin, laidalla seisova 1700-luvulla rakennettu pubi. Se on ainoa laatuaan kaupungissa. Golubin puolelta on lyhyt kävelymatka Drwęcajoen vastarannalle Dobrzyńiin, mikä on silmiinpistävästi modernimpi osa kaupungista. Dobrzyńissa sijaitsee myöskin Golub-Dobrzyńin linja-autoasema.

golub-dobrzyn8

Näkymä Dobrzyńistä kohti kaupungin linnaa. Tässä osassa kaupunkia näyttää jo huomattavasti uudenaikaisemmalta.

Lähteet: [1], [2] & [3]

Kierros vanhassa Fordonissa

2.3.2016

Fordon mielestäni epätyypillinen nimi puolalaiselle paikkakunnalle. Nimestähän puuttuvat miljoonat peräkkäiset konsonantit! Onneksi paikkakunta sentään on osa Bydgoszczin kaupunkia, joten konsonantti-ilottelulta ei voi välttyä aivan kokonaan. Fordon oli 1970-luvulle saakka oma itsenäinen vajaan 9 000 asukkaan kaupunkinsa kymmenen kilometrin päässä suuremmasta Bydgoszczista. Nykyisin tilanne on siis toinen ja asukkaitakin on suurehkon suomalaiskaupungin verran eli noin 72 000.

fordon1

Suljettu lehtikioski Fordonissa.

fordon2

Näissä ne säilyttää autojaan ynnä muuta rojua.

Itse tunnen Fordonin lähinnä siitä, että siellä sijaitsee teknillinen yliopisto, jolla on maailman pisin nimi: Uniwersytet Technologiczno-Przyrodniczy im. Jana i Jędrzeja Śniadeckich w Bydgoszczy eli lyhyesti vaan UTP. Kahdesti yliopiston kampuksella viime vuonna piipahtaneena, olin saanut tarpeekseni Fordonista. Nyt vuoden vaihduttua olin jälleen Bydgoszczissa ja päätin vierailla viimein myös Fordonin vanhassa osassa, Stary Fordonissa.

Fordoniin on päässyt Bydgoszczin keskustasta noin puolen vuoden ajan myös raitiovaunuilla. Lähdin matkaan ja hyppäsin pois noin kahden kilometrin päässä vanhastakaupungista. Suoraan vanhaankaupunkiin kulkee myös linja-autoja. Perillä Fordon näytti olevan täynnä neuvostohenkisiä kerrostaloja. Ei tämä siis ehkä maailman viehättävin matkakohde ole, mutta jos puolalainen lähiö sattuu kiinnostamaan, on tämä hyvä paikka.

fordon5

Vanhan Fordonin keskusaukiolla, rynekillä, näyttää tältä.

fordon3

Vanhan Fordonin keskusaukiolla seisova Pyhän Nikolauksen kirkko.

fordon4

Pyhän Nikolauksen kirkko sisältä.

Vanha Fordon eli Stary Fordon on pieni paikka. Sen koluaa jopa vajaassa tunnissa. Paikkakunnan keskusaukio, rynek, on pieni ja keskellä sitä seisoo Hitlerin vainoissa kuolleiden muistolle pystytetty patsas. Aukiota hallitsee kuitenkin korkealla tornilla varustettu keltainen Pyhän Nikolauksen kirkko. Monesti puolalaiset kirkot ovat auki vierailijoille, mutta tällä kertaa pääsy oli ainoastaan eteiseen. Siitäkin jo toki sai käsityksen sisätiloista. Vanhassa Fordonissa on toinenkin suuri kirkko: kivenheiton päässä edellisestä seisoo punatiilinen kirkko, joka on omistettu pyhimykselle nimeltä Jan Apostoł i Ewangelista. Joku Johannes Evankelistahan tuokin taitaa olla, mutta tarkempaa suomennosta minulla ei ole tarjota. Myös tämä kirkko oli suljettu.

fordon6

Veikseljoki virtaa Fordonin ohi.

fordon7

Vanhan Fordonin katuja. Jopa keskustassa voi löytää päällystämättömiä kujia.

Fordonin sijainti on loistava, sillä se sijaitsee paikassa, missä Puolan pisin joki, yli tuhat kilometriä pitkä Veiksel kurvaa kohti koillista ja Gdańskia. Myös Puolan suurkaupunkien Krakovan ja Varsovan halki virtaava joki on tällä kohtaa varsin leveä ja ilmeisesti hiekkapohjainen. Nimittäin jokirantaa kävellessä, havaitsin joella pieniä lauttoja, joilla oltiin nostamassa hiekkaa joen pohjasta. Varmaankin rakennusmateriaaliksi. Jokirannassa, paikkakunnan parhaalla paikalla, sijaitsee Fordonin vankila jyhkeine muureineen! Fordonissa on lisäksi 1800-luvulla rakennettu synagoga, josta minulla ei ole kuvia.

Maltaa valloittamaan

19.-20.5.2015

Puolassa asumisen hyviä puolia on hyvä halpalentotarjonta. Ryanairin ja Wizzairin tarjontaa tarkasteltuani ostin lennot Maltalle vajaan viikon päähän hintaan 80 euroa. Samoihin aikoihin Finnairilta oli mäjähtänyt sähköpostia, jossa kesälentoja Maltalle kaupiteltiin hintaan 249 euroa. Tiistai-iltana 19. toukokuuta sitten istuimme opiskelukaverini kanssa junassa Varsovaan, jonka lentoasemalta Wizzairin lento Maltalle lähti päivän ensimmäisenä lentona. Sitä ennen tuli kuitenkin viettää liian monta tuntia tämän Frédéric Chopinin kansainvälisen lentoaseman terminaalissa, joka on kaikin puolin suhteellisen karu ilmestys, vaikkakin ilmeisen uusi. Pehmeitä penkkejä on turha hakea, eikä ainoan avoinna olleen kioskin myyjätär sanonut sanaakaan mitään kieltä käydessäni ostoksilla. Ymmärtäähän tuon nyt tietenkin, jos keskellä yötä joutuu olemaan töissä. Itsekin olisin ollut hiljaa! Turvatarkastus aukesi kolmen jälkeen aamuyöstä ja marssin sinne päivän ensimmäisenä asiakkaana. Turvatarkastajilta irtosi kyllä puhetta, muttei tuohon kellonaikaan vahingossa sanaakaan englantia. Noh, onhan puola tietenkin maan virallinen kieli! Joka tapauksessa lentoasemat ovat aina mielenkiintoisia paikkoja, niin nytkin.

mlt1

St. Julian’sin kaduilla riittää matkamuistomyymälöitä.

Itse lento hujahti nopeasti eli alle kolmessa tunnissa ja perillä Maltalla oli vastassa mukava kuumankostea ilmasto. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja niin edelleen. Lentoasemalta huristelimme linja-autolla St. Julian’siin (maltaksi San Ġiljan), jossa majapaikkamme Burlington Apartments sijaitsee. Puolentoista tunnin etsinnän ja lukuisten kyselyiden jälkeen majapaikka löytyi täysin eri paikasta kuin missä sen piti olla. Kuulemma muuttanut tai jotain. Samapa tuo.

mlt3

Kalastuspaatti St. Julian’sissa.

mlt2

Lisää veneitä samoilla nurkilla. Samaten lisää St. Julian’sin rakennuskantaa.

Vahvasta brittimenneisyydestä johtuen saarella on hirmuisesti brittituristeja, vääränpuoleinen liikenne sekä erilainen pistoke. Adapteria siis tarvitaan. Hotelleissa adapteri kuulemma yleensä on, mutta jos ei, sellaisen saa ostettua jokaisesta matkamuistomyymälästä 3-4 euron hintaan. Kaikki kolme seikkaa ovat tietenkin vain eksotiikkaa itselleni, joka ei ole koskaan esimerkiksi joutunut adapterien kanssa pelaamaan.

Maltan kiertely alkoi jalan kotinurkilta St. Julian’sista. Paljon ravintoloita, kahviloita, hotelleja. Niitä brittejä, hop-on hop-off -busseja, retkien kauppaajia. Vaikka yleensä olenkin skeptinen kaikkea järjestettyä kohtaan, huviksemme kuuntelimme erään retkimyyjän mainospuheen. Erittäin edulliseen hintaan olisi päässyt muun muassa Cominon saarella ja siellä sijaitsevalle Siniselle laguunille. Myöhemmin tarkemmin retkien sisältöihin tutustuttuamme, totesimme, ettei hintoihin oikeasti sisälly juuri muuta kuin opastus, kuljetus (ei aina sitäkään) ja se tärkein: nouto hotellilta! Kaikki muu, kuten sisäänpääsyt, lounaat ym. pitäisi itse maksaa. Esimerkiksi juuri Cominolle pääsee paljon edullisemmin omatoimisesti, siitä lisää myöhemmin.

mlt4

Palanen Vallettan muuria kaupungin pohjoisosassa.

mlt8

Katunäkymää Vallettasta.

Iltapäivällä ajelimme St. Julian’sista linja-autolla halki Slieman rantojen tämän pikkuvaltion pikkuiseen pääkaupunkiin Vallettaan. Jo 1500-luvulla perustettu Valletta saanut nimensä Johanniittain ritarikunnan suurmestarin Jean de la Vallettin mukaan ja on syystäkin Unescon maailmanperintöluettelossa: löytyy kaupunginmuuria, linnoituksia, katedraaleja ja se satoja vuosia vanha Suurmestarin palatsi, jossa emme tietenkään käyneet.

Kaupungin kapeine katuineen koluaa nopeasti ja illalla ennen pimeää käväisimme vielä Manoelin saarella, joka on sillalla yhteydessä pääsaareen Slieman kaupungin nurkilla. Sielläkin on luonnollisesti linnoitus, kuten kaikkialla Maltalla, mutta myös suurehko huvipursisatama. Rikkaat olivat pysäköineet purkkinsa rantaan ja painelleet rannan ravintolaan illallistamaan. Me painelimme takaisin St. Julian’siin illallistamaan ja nukkumaan.

mlt6

Näkymä kohti pohjoista. Edelleen Vallettasta.

mlt5

Lisää.

mlt9

Huvipursia Manoelin saaren rannassa iltahämärässä.

Sananen Maltan julkisesta liikenteestä

Maltan julkista liikennettä on helppo (onhan valtio jo ensinnäkin olemattoman kokoinen) ja halpa käyttää. Päivälippu kustantaa ainoastaan 1,5 euroa, ja sillä saa matkata mielin määrin, mutta ainoastaan Maltan saarella. Toisella pääsaarella Gozolla on käytössä oma samanhintainen vastaava bussilippu. Lippuja saa automaateista, jos sellaisen löytää. Lipun saa onneksi ostettua myös kuskilta. Minulla on omat mielipiteeni Maltan linja-autoliikenteestä, enkä nyt sen kummemmin ala sitä haukkua, mutta onhan se nyt erikoista jos kymmenen kilometrin matkaan kuluu 1,5 tuntia. Mitään suoria linjoja ei siis todellakaan ole, eivätkä bussit aina ole oikein aikataulussakaan. Linja-auto on kuitenkin budjettimatkaajan valinta, eikä niissä esimerkiksi huijata, kuten takseissa. Lisäksi busseissa kuulee kaunista, arabiaa muistuttavaa, maltan kieltä niin paikallisten suusta kuin kuulutustenkin muodossa. Sightseeing-busseissa vastaavaa tuskin pääsee havainnoimaan.

Sunnuntai Szczecinissä

14.-15.3.2015

Lauantaiaamulla sain päähäni lähteä käymään Szczecinissä. Onhan sinne meneminen luonnollinen jatkumo kotipaikkakunnalleni Bydgoszczille. Vain puolalainen saa päähänsä laittaa neljä peräkkäistä konsonanttia paikkakunnan nimeen! Joka tapauksessa: Bydgoszczista on pitkä matka (260 kilometriä) Saksan rajalla sijaitsevaan Szczeciniin. Päätin suorittaa menomatkan linja-autolla, koska kerran tai kahdesti päivässä kulkeva vuoro sentään on suora. Neljä ja puoli tuntia kestänyt matka maksoi opiskelijalta 42,50 złotya eli noin 10,4 euroa.

Matkalla varasin itselleni 32 euron hotellihuoneen Szczecinin keskustan kupeesta, ulica Gabriela Narutowiczan varrella sijaitsevasta Hotel Kapitanista. Olen varmaan ainoa ihminen, joka ei majoitusta varatessa jaksa lukea arvosteluita, mutta tämä yhden tähden hotelli osoittautui oikein miellyttäväksi ja siistiksi paikaksi. Itse voisin antaa sille pari lisätähteäkin. Kapitan-hotelli kuitenkin vaikuttaa olevan ylpeä ainokaisesta tähdestään, koska se esiintyy hotellin ovessa ja laskussakin! Majoittumisen jälkeen hain kebabin ja menin nukkumaan.

Kapitan-hotellissa ehkäpä parasta on huikea aamupala, jota vanhempi rouva täydentää kaiken aikaa. Noh, en ottanut kuvia, kuten en myöskään huoneesta. Googlatkaa. Täydellä mahalla lähdin ulos hotellista ja kohti Szczecinin nähtävyyksiä!

szz4

Vihaiset linnut. Taiteilija tuntematon.

IMG_3878 szz1

Löysin myös basehyppypaikan.

Jo 1200-luvulla perustettu Szczecin eli saksaksi Stettin on vanha saksalainen kaupunki, josta saksalaisväestö karkotettiin toisen maailmansodan voittajien päätöksellä vuonna 1945 ja kaupunki annettiin Puolalle. Samalla vaihtui nimi ja kaupunki asutettiin puolalaisilla. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että kaupunki on toiminut vuosina 1630–1720 Ruotsin Pommerin pääkaupunkina. Ruotsi kun suurvaltapäissään touhusi myös täällä Itämeren etelärannalla.

Nykyisin Oderjoen (tai puolaksi Odra) varrella sijaitseva Szczecin tunnetaan pääasiassa merkittävästä satamastaan ja telakastaan. Löysin kaupungista lisäksi merenkulkuoppilaitoksen. Muuten kaupunki ei sitten olekaan erityisen tunnettu eikä turistikohde. Paitsi ehkä saksalaisille, joiden on helppo tulla rajan yli haikailemaan menettämäänsä kaupunkiin. Pari saksalaista linja-autoa näinkin hotellien edessä parkissa.

IMG_3824 szz12

Pomorski Uniwersytet Medyczny w Szczecinie.

Szczecinissä on toki vanhakaupunki, Stare miasto, mutta koska se tuhoutui suurelta osin toisessa maailmansodassa, ei se ole erityisen sykähdyttävä elämys. Alueella on nimittäin liian paljon uusia rakennuksia. Mieluummin tulisikin puhua uusvanhastakaupungista! Hotelliltani kohti vanhaakaupunkia kävellessäni, ensimmäisenä kohtasin Pomorski Uniwersytet Medyczny w Szczecinien eli paikallisen lääketieteellisen yliopiston. Luulin pytinkiä aluksi korkeine torneineen katedraaliksi. Vastapäätä lääkistä on 1800-luvulla rakennettu punatiilinen uusgoottilaisuutta edustava Szczecinin kaupungintalo.

IMG_3910 szz11

Ulica Kuśnierska on Szczecinin vanhankaupungin harvoja “kapeita” mukulakivikatuja. Keskellä taaempana näkyy Pommerin herttuoiden palatsin valkoinen kellotorni.

szz6

Näkymä Oderjoelle ja satamaan Szczecinin kansallismuseon edustalta.

Kun sitten päädyin seuraavaksi Oderjoen rantaan, oli siellä runsaasti miehiä ongella. Rannan kävelytieltä saa jonkinlaista käsitystä kaupungin merenkulullisesta merkityksestä. Rannassa on joitain nostureita, laivoja ja makasiineja. Kuitenkin itse satama taitaa olla turistin ulottumattomissa. Rannalla on Kościół św. Jana Ewangelisty -katedraali, mutta se ei ole mitään verrattuna valtaisaan jo 1100-luvulla perustettuun Bazylika archikatedralna św. Jakuba w Szczecinie -basilikaan. Se, ja erityisesti sen korkea torni, näkyy kauas. Torni on vasta hiljattain rakennettu takaisin huippuunsa toisen maailmansodan tuhojen jäljiltä. Torniin pitäisi päästä myös vierailemaan, mutta kuten aina, olin väärään aikaan liikenteessä. Jumalanpalveluksen aikana sinne ei tietenkään ole menemistä, mutta kun sunnuntain jumalanpalvelus oli ohi, olin kärkkymässä katedraalin nurkilla. Tietenkin heti perään pidettiin toinen palvelus, joten tornivierailu jäi tekemättä. Kahdeksalla złotylla torniin pitäisi päästä.

szz9

Vanhaakaupunkia hallitseva Bazylika archikatedralna św. Jakuba w Szczecinie näyttää pieneltä kuvassa.

IMG_3937 szz5

Vanhankaupungin taloja.

Ehkä kuitenkin tuota kirkkoa mielenkiintoisempi nähtävyys on alun perin 1300–1400-luvuilla rakennettu Pommerin herttuoiden palatsi (puol. Zamek Książąt Pomorskich). Kuten nimi kertoo, palatsissa on ollut Pommerin herttuakunnan herttuoiden pääpaikka. Herttuakunta oli olemassa vuosina 1121–1637. Tämäkin palatsi tuhoutui suurelta osin toisen maailmansodan seurauksena, mutta sittemmin se on jälleenrakennettu. Ja remontti näytti jatkuvan tälläkin hetkellä. Sopivasti näin talvella linna ja sen kellotorni oli sunnuntaisin suljettu! Kiertelin sitten vain ulkoapäin linnaa.

IMG_3879 szz8

Pommerin herttuoiden palatsin sisäpihalta. Kellotorni vasemmalla.

szz2

Lisää sisäpihaa.

Palatsin liepeillä on Szczecinin pikkuinen keskusaukio, rynek. Aukion pohjoispuolella on “moderneja” rakennuksia, mutta muuten aukiota kiertää sentään keskiaikaisen mallin mukaan uudelleenrakennettuja taloja. Rynekin laidalla on myös erikoinen poikkeus tähän läpeensäpommitettuun kaupunkiin: nimittäin ehjänä säilynyt 1400-luvun goottilainen kaupungintalo. Nykyisin talo toimii Szczecinin historiaa esittelevänä museona, jossa pistäydyin. Opiskelijalippu maksaa viisi złotya, muut maksavat puolet enemmän. Museon opasteet ovat ainoastaan puolaksi ja saksaksi, mutta mielestäni paikka on silti käymisen arvoinen. Museo esittelee kaupungin historiaa perustamisesta tähän päivään saakka. Esillä on muun muassa karttoja, maalauksia, valokuvia, maljakkoja, arkeologisia löytöjä, haarniskoja, aseita, hevosenkenkiä, lasiesineitä, rahoja, koulupuku, natsiesineistöä, puolalaisen miliisin varustus ja jopa puolalainen Junak-moottoripyörä.

szz3

Szczecinin rynek. Vasemmalla sodasta selvinnyt vanha kaupungintalo, jossa nykyisin toimii historiallinen museo.

IMG_4011 szz10

Kaupungin historiaa esittelevä museo.

Historialliselta museolta suuntasin Oderjoen rantaa pitkin kohti pohjoista. Matkalla oli muun muassa Szczecinin kansallismuseo. En käynyt. Museosta pohjoiseen sijaitsee puisto nimeltä Park im. Stefana Żeromskiego. Kävelin halki, piipahdin vanhankaupungin ulkopuolisella alueella, palailin takaisin vanhaankaupunkiin ja totesin kaupungin nähdyksi. Onneksi en varannut hotellia kahdeksi yöksi. Vielä ennen paluumatkaa junalla kävin syömässä. Nähtävästi Saksan rajalle asti oli matkattava, että ravintolassa sai töykeää itäeurooppalaista asiakaspalvelua! En valita, sitähän minä Puolalta odotinkin! Vessastakin olisi pitänyt maksaa erikseen, vaikka asiakas olinkin.

szz7

Ulica Szarotki on jo vanhankaupungin ulkopuolella.

Paluumatka Szczecinistä Bydgoszcziin sujui kahdessa osassa junalla opiskelijahintaan neljä euroa. Junaa vaihdoin Piłassa ja perillä Bydgoszczissa olin viisi tuntia matkaanlähdön jälkeen.

Maakuntamatkailu jatkuu Inowrocławissa

7.3.2015

Ja jälleen seuraavana iltapäivänä löysin itseni Bydgoszczin linja-autoasemalta ostamassa lippua kaupunkiin nimeltä Inowrocław. Se sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Bydgoszczista kaakkoon. Matka kestää noin tunnin ja maksaa kymmenen złotya eli noin 2,4 euroa.

Inowrocław on vähemmän turistisoitunut kuin edellisen päivän Chełmno. Kummassakaan kaupungissa ei tokikaan näkynyt muita turisteja, mutta Chełmno sentään on saanut oman kappaleensa Lonely Planetin Poland-oppaaseen. Inowrocław on noin 78 000 asukkaan kaupunki, jonka juuret juontavat jo 1100-luvulle. Tuolloin paikkakunta tunnettiin nimellä Nowy Wladyslaw. Kaupunkioikeudet se sai vuonna 1238. Nykyisin kaupunki tunnetaan erityisesti suolastaan, jota on kaivettu alueelta keskiajalta lähtien. Preussin valtakaudella, samoin kuin saksalaisten toisen maailmansodan aikaisen miehityksen aikana, Inowrocław oli nimeltään Hohensalza, mikä viittaa myös suolaan. Lähde: [1]

IMG_3560 inowroclaw1

Rynek.

IMG_3565 inowroclaw2

Królowej Jadwigi -kävelykatu.

IMG_3566 inowroclaw5

Taidetta Królowej Jadwigin varrella.

Linja-autoni ei ajanut lainkaan kaupungin päälinja-autoasemalle, vaan ohitti keskustan ja lopulta olimme jo reilun kahden kilometrin päässä keskustasta. Hyppäsin kyydistä ja kävelin hetkessä keskustaan. Tulipa nähtyä vähän laitakaupunkiakin, samoin hieman heikommassa kunnossa olevia rakennuksia, jotka Euroopan unioni luultavasti laittaa kuntoon kunhan ehtii. Aluksi päädyin tietenkin jälleen vanhankaupungin keskusaukiolle, rynekille. Ei se vertoja vedä Chełmnon tai vaikkapa Toruńin vastaaville, mutta kaunis joka tapauksessa. Rynekiltä luoteen suuntaan alkaa Królowej Jadwigi -niminen kävelykatu. Kun sen kävelee loppuun saakka, päätyy McDonald’sin nurkalle, jonne ei kuitenkaan ole syytä mennä. Sen sijaan kauempana oikealla kohoaa suuri katedraali. En tiedä nimeä, eikä sitä kerro Google Mapskaan, mutta kivenheiton päästä siitä sijaitsee Kościół pw Imienia Najświętszej Maryi Panny -kirkko, joka on kaupungin vanhin. Historia ulottuu 1100-luvulle, mutta ilmeisesti kirkko on sittemmin tuhoutunut ja uudelleenrakennettu. Nykyisin se on jälleen kovassa käytössä.

IMG_3576 inowroclaw3

Siinä on kaupungin vanhin kirkko Kościół pw Imienia Najświętszej Maryi Panny. Ja onpa taas ollut harmaa päivä!

IMG_3581 inowroclaw4

Vanhankaupungin katuja.

Jos Chełmnosta oli vaikeahko löytää ruokapaikkaa, löytyi sellainen tästä kaupungista kivuttomasti. Pizzerioita oli nimittäin useampiakin, samoin pari oikeaa ravintolaakin. Ruokailun jälkeen kiertelin vanhankaupungin kaduilla vielä tovin, minkä jälkeen kävelin kaupungin linja-autoasemalle. Alkoi tulla pimeäkin ja vajaa neljä tuntia riitti mainiosti tämän kaupungin koluamiseen. Lippu Bydgoszcziin maksoi tällä kertaa 9,70 złotya.

Eräs harmaa iltapäivä Chełmnossa

6.3.2015

Asun tällä hetkellä Puolan Bydgoszczissa, josta on hyvä tehdä iskuja lähiympäristöön. Perjantaini ratoksi päätinkin sitten käydä “jossain”. Alun perin tarkoituksenani oli ostaa bussilippu Inowrocławiin, mutta linja-auto sinne oli juuri ehtinyt lähteä kun pääsin Bydgoszczin linja-autoasemalle. Inowrocławin sijasta päätin ostaa lipun Chełmnoon (lausutaan heumno), joka sijaitsee 50 kilometrin päässä Bydgoszczista koilliseen. Lippu maksoi 8,80 złotya eli parisen euroa ja matka halki ankean puolalaisen maaseudun kesti reilun tunnin. Maisemat lienevät paremmat kesäaikaan, vaikka ei täällä nytkään lunta sentään ole ollut. Kuulemma ollut poikkeuksellisen lumeton talvi, mikä on mielestäni pelkästään positiivinen asia.

IMG_3456 chelmno1

Chełmnon entinen kaupungintalo keskellä keskusaukiota.

En tiennyt Chełmnosta mitään vielä bussiin noustuanikaan, mutta googlauksella selvisi, että kyseessä on 20 000 asukkaan pikkukaupunki, josta löytyy myös keskiaikainen vanhakaupunki. Ja kaiken huipuksi vanhaakaupunkia kiertää edelleen reilun kahden kilometrin pituinen muuri muistona ajalta, jolloin Chełmnolla oli vielä jonkinlaista merkitystä. Saksalainen ritarikunta touhusi Chełmnossa 1200-luvulta lähtien rakentaen muun muassa linnan paikkakunnalle. Kaupungin pitkästä historiasta löytyy myös jopa hansakauppaa. Sittemmin tuli rutto ja liuta sotia, minkä seurauksena Chełmno unohtui ja unohtunut se taitaa olla edelleen.

Jäin bussista vanhassakaupungissa ja suunnistin aluksi ytimeen eli kaupungin keskusaukiolle, joka puolaksi on nimeltään rynek. Keskellä rynekiä seisoo 1500-luvulla valmistunut entinen kaupungintalo, ratusz. Talo toimi kaupungintalona keskiajalta aina vuoteen 1975 saakka. Nykyisin tämä myöhäisgoottilaisuutta edustava rakennus toimii museona. Museo suljettiin sopivasti juuri kun pääsin ovelle. Säästyipä rahat. Rynekiä kiertää rivistö toinen toistaan kauniimpia taloja, kuten tapana on keskieurooppalaisissa vanhoissakaupungeissa!

IMG_3458 chelmno4

Rynek.

IMG_3480 chelmno6

1200-luvulta peräisin oleva Kościół Ducha Świętego w Chełmnie. Eli kirkko.

Puolassa on paljon kirkkoja, minkä voi huomata myös Chełmnossa. Ei niistä kuitenkaan sen enempää, koska ei niitä tahdo saada edes kunnolla kuvattua. Vanhoja ja kauniita ovat kuitenkin. Kirkkojen jälkeen ajauduin kaupunginmuurille, mutta myös sinne kiipeäminen oli sopivasti tältä päivältä ohi. Jos muuri olisi Etelä-Euroopassa, sinne voisi tuosta nuon vain kiivetä, eikä tarvitsisi mitään aukioloja. Seurailin muuria suunnilleen kilometrin verran. Ei muuri missään alkuperäisessä kunnossa ole, mutta mikäpä vanha muuri olisikaan.

Vanhankaupungin katuja tallatessani sain olla pitkälti yksikseni. Vain kävelykadulla Grudziądzkalla oli enemmän kulkijoita. Sinne tuntuivat keskittyneen myös kaupungin palvelut solariumista kahviloihin ja urheiluliikkeisiin. Outoa on kuitenkin, ettei vanhassakaupungissa ole juurikaan ravintoloita. Rynekin laidalla on pizzaa, pastaa ja vastaavaa tarjoava ravintola, mutta myös se oli nyt suljettu. Pienemmältä kadulta löysin sentään kebabravintolan, jossa saatoin nauttia erinomaista puolalaista kebabia.

IMG_3507 chelmno7

Palanen muuria.

IMG_3527 chelmno3

Katunäkymää vanhastakaupungista.

IMG_3506 chelmno2

Grudziądzka.

Ruokailun jälkeen suunnistin kaupungin linja-autoasemalle PKS Dworzec autobusowylle. Asema sijaitsee vajaan kilometrin päässä vanhastakaupungista. Paluumatka Bydgoszcziin maksoi jälleen ainoastaan 8,80 złotya.

Piipahdus Poznańiin

17.-18.2.2015

Lensin tiistai-iltapäivällä Helsingistä Kööpenhaminan kautta Puolan Poznańiin. Eksoottinen Kööpenhamina-Poznań-väli oli Cimber-nimisen firman pikkuruisella suihkukoneellaan operoima, mutta käytännössä kyseessä oli kuitenkin SAS:n lento. Koneen teksteistä päätellen se oli aiemmassa elämässään lennättänyt espanjankielisiä matkalaisia. Uudessa elämässään se tuntui kyydittävän lähinnä miehiä. Puolalaisia raksamiehiä?

Noin tunnin kestänyt lento laskeutui kahdeksan maissa illalla Poznańin lentoasemalle, joka sijaitsee tarpeeksi kaukana keskustasta. Busseilla pääsee kätevästi noin seitsemän kilometrin päässä sijaitsevaan keskustaan, mutta itse hyppäsin suurten kantamusteni kanssa taksiin! Olin jo ennen matkaa saanut vihiä, että puolalaiset saattaisivat osata englantia ja yllättäen jopa taksikuskini puhui hyvin englantia. Mistä lie tällainen sitten johtuu. Eihän keskivertosaksalainenkaan puhu muuta kuin saksaa tai ei ainakaan suostu puhumaan!

Taksimatka Poznańin vanhankaupungin nurkalle Aleje Karola Marcinkowskiego -kadulla sijaitsevalle hostellilleni kustansi 45 złotya (noin 11 euroa). Loistavalla paikalla, lähestulkoon pitkää ja leveää Plac Wolności -aukiota vastapäätä sijaitsee Very Berry Hostel. Poznańin lukuisista hostelleista päädyin juuri siihen, sillä siellä hintaan sisältyy aamupala. Petipaikka kuuden hengen makuusalissa maksoi noin yhdeksän euroa. Kävin majoittumisen jälkeen ensimmäistä kertaa elämässäni puolalaisessa ruokakaupassa, hämmästelin makkaroiden suurta määrää ja kummallista kassasysteemiä. Noh, maassa maan tavalla.

IMG_3201 poz6

Näkymä hostellin ikkunasta Plac Wolności -aukiolle.

IMG_3133 poz1

Kaiserhausin puistonpenkki.

IMG_3126 poz8

Kaiserhaus. Torni rakennettu ilman perustuksia kuvasta päätellen…

Poznańissa oli sinä iltana karnevaalit (laskiaistiistain johdosta?) ja nuorisoa kadut täynnä. Olin niin väsynyt liian aikaisesta herätyksestä, että ajattelin karnevaalista huolimatta mennä nukkumaan. Se ei niin vain onnistunutkaan, kun samaan dormiin tuli toinenkin asukas. Lopulta kolmen aikoihin aamuyöstä keskustelumme muun muassa poron kilohinnasta tyrehtyi. Puolassa se maksaa kuulemma noin 60 euroa kilolta, mutta Suomen hinnoista minulla ei ainakaan ole minkäänlaista käsitystä.

IMG_3138 poz2

Kesäkuun 1956 tapahtumien vuoksi kuolleiden muistoksi pystytetty monumentti.

Hyvän aamupalan jälkeen oli hyvä jalkautua puolen miljoonan asukkaan Poznańiin paremmin. Koko päiväksi. Ajoin ratikalla kaupungin linja-autoasemalle, jonka ohessa sijaitsee nähtävästi myös kilometrin pituinen kauppakeskus. Samoin Poznań Glówny -rautatieasema sijaitsee linja-autolaitureiden vieressä. Sieltä päädyin kesäkuussa 1956 henkensä menettäneiden uhrien muistoksi pystytetylle monumentille. Kesäkuussa 1956 Poznańin tehdastyöläiset menivät lakkoon heiltä evättyjen veronpalautusten vuoksi. Ja niin kuin arvata saattaa, verilöylyhän siitä tuli, kun lopulta neljännes poznańilaisista lähti kaduille. Kesäkuun 1956 tapahtumat oli ensimmäinen itäblokissa tapahtunut joukkoprotesti. Ja niin kuin arvata saattaa, aukio jossa monumentti nykyisin seisoo, nimettiin tragedian jälkeen Stalinin aukioksi. Nykyisin nimenä on sentään jälleen alkuperäinen Plac Mickiewicza.

Vastapäätä kahdesta rististä muodostuvaa monumenttia sijaitsee Saksan keisari Vilhelm II:n rakennuttama Kaiserhaus, jossa toimii nykyisin muun muassa edellä mainitun verilöylyn muistoa kunnioittava museo. En käynyt.

IMG_3162 poz3

Tästä vanhaankaupunkiin.

IMG_3163 poz4

Vasemmalla takana linna ja oikealla fransiskaanikirkko.

Joidenkin mutkien kautta ajauduin Plac Wolności -aukiolle, josta edelleen Poznańin vanhaankaupunkiin eli Stare miastoon, kuten asia puolaksi ilmaistaan. Täällä vanhankaupungin länsipuolella sijaitsee keltainen fransiskaanikirkko ja jonkin sortin linna. Itse asiassa linna ei näyttänyt lainkaan vanhalta. Kun sitten sukeltaa syvemmälle vanhaankaupunkiin, päätyy aikanaan sen keskuksena palvelevalle Stary Rynekille eli ”vanhalle kauppatorille”. Juuret juontavat 1200-luvulle. Stary Rynekiä kiertää rivistö toinen toisissaan kiinni olevia värikkäitä vanhoja taloja. Aukion laidalla kohoaa kaupungintalo eli puolaksi ratusz. Kunnantalon takana on Waga Miejska -nimeä kantava talo, joka tosin on rakennettu täysin uusiksi sodan jälkeen. Kunnantalon vieressä sen sijaan on rivistö kalakauppiaiden taloja, joista käytetään nimeä Domki Budnicze. Alun perin jo 1500-luvulla rakennetut kirjavat talot on Waga Miejskan tavoin rakennettu uusiksi toisen maailmansodan jälkeen.

IMG_3190 poz5

Värikkäät Domki Budniczen talot oikealla. Taaempana muuten vaan komeita vanhoja rakennuksia Stary Rynekin laidalla.

IMG_3240 poz10

Sitä samaa.

IMG_3189 poz9

Poznańin kaupungintalo.

Stary Rynekin kierroksen jälkeen painelin vanhankaupungin itäosiin. Sieltä löytyi jo kapeampiakin mukulakivikatuja ja lopulta myös mahtipontinen vaaleanpunainen palatsi, joka aiemmin on toiminut jesuiittakouluna. Loppupäivä meni vanhankaupungin ulkopuolella harhaillessa. Löysin Poznańista myös pitkän kävelykadun, jonka varrelle oli keskittynyt jos jonkinlaista puotia ja putiikkia.

IMG_3225 poz7

Vanhastakaupungista.